Iana HiraethConnemaranponitamma, voikko, 138 cm LuonnekuvausHiira päätyi omistuksiini kuten tyypillisesti kaikki muutkin connemarani: vahingossa. Olin Irlannissa paikallisisssa kouluratsastuskilpailuissa, joissa seurasin erään upean, voikon connemaraoriin suoritusta. Kuin tyhjästä viereeni ilmestyi muuan paikallinen, jonka tunnistin heti yhden aikaisemmin omistamani connemaran kasvattajaksi (tässä vaiheessa aavistin jo, että lompakkoni saattaa tyhjentyä myöhemmin päivästä). Hän osasi kertoa, että hänen kasvattinsa suoritus alkaa kolmen ratsukon jälkeen, ja että tämä nimenomainen kasvatti on tuon hienon oriin jälkeläinen ja lisäksi myytävänä. No, olisin joka tapauksessa jäänyt seuraamaan luokan loppuun, joten päätin jäädä katsastamaan tämän tamman. Ja voi veljet, miten hieno tuo tamma olikaan. Se oli ehkä kultaisin koskaan näkemäni poni ja sen täydellisessä synkissä liikkuvat jalat ja auringonvalossa kimmeltävä häntä saivat minut suorastaan transsiin. "Pakko saada". Näin ollen sitä sitten sanottiinkin ensitervehdykset Hiiralle ja hyvästit seuraavan kuun ruokarahoille. Vaikka Hiira olikin vähän kyseenalainen ostos sekä taloudellisista että tilallisista syistä, en kadu sen hankintaa lainkaan. Hiira on luonteeltaan hämmästyttävän paljon samanlainen kuin edellinen omistamani Iana-kasvattini, vaikka ne tulevatkin eri vanhemmista. Hiira on yhtä lempeä poni kuin sen kuvat antavat ymmärtää: se on pehmeä, halittava, luotettava ja lempeä. Hiira sopisi jopa ehkä paremmin johonkin ratsastuskouluun opetusponiksi kuin minun nurkkiini nakertamaan heinää. Se on hoitaessa maltillinen ja rauhallinen eikä pahastu hoitajan virheistä saatika vähän pidemmänkään kaavan puunaussessioista. Myöskin kengittäjät ja eläinlääkärit selviävät tämän tamman hoidosta vaivatta. Lisäksi haliponina Hiira on aivan omiaan, sillä se tykkää muutenkin seisoskella paikallaan ja ihmetellä maailman menoa, joten mitäs sitä yksi kaulassa roikkuva hymyilevä ihminen häiritsisi. Hiiraa luotettavampaa ratsua saa minun puolestani etsiä koirien ja kissojen kanssa. Tämä viilipytyn viileä poni kulkee järkkymättömästi kuin vuori niin maanjäristyksessä kuin tornadossakin, rohkenen veikata. Lisäksi Hiira on mielettömän yhteistyöhaluinen eikä sen kanssa töitä tehdessä tarvitse koskaan pelätä minkäänlaisia tammamaisia "temper tantrumeja". Heti saadessaan ratsastajan selkäänsä kaartaa Hiira kaulansa kaarelle ja askeltaa eteenpäin kevyesti kuin kissa. Hiiran parhaat taidot ovat erilaisissa kouluratsastusliikkeissä, kuten pohkeenväistössä, käännöksissä ja temponvaihdoksissa. En ole eläessäni joutunut käyttämään Hiiran kanssa kovempaa kättä tai raippaa. Muiden ponien seurassa Hiira on pikemminkin sivuunvetäytyjä kuin huomion keskipiste. Muiden melskatessa kesälaitumella tykkää Hiira mussuttaa ruohoa jossain varjoisammassa paikassa. Ihmisistä Hiira ei ulkoillessaan niinkään innostu - varsinkin jos sillä on ateria kesken ei maailmassa tunnu mitään muuta sen heinäkasan lisäksi olevan olemassakaan. Sen saa kuitenkin vaivatta napattua kiinni ja talutettua sisään talliin tai harjattavaksi tarhasta, ja sitten sitä voi pusutella ja paijata niin paljon kuin sielu sietää Hiiran nököttäessä paikallaan tyytyväisenä korvat lerpattaen. Sukuselvitys
Jälkeläistiedot2.1.2018 conn-o Hopewood Hazy Rain (i. Baymoor Riordain) KilpailutuloksetKouluratsastus - 42 sijoitusta |