Valjakkovalmennusta varten olin kasannut maneesiin kartioista ja puomeista radan, joka vaati valjakolta ennen kaikkea tarkkuutta. Renellä ei tuntunut olevan mitään tarvetta tehdä kunnolla töitä, poni kulki lapa edellä ja kuurona ohjastotteille juuri minne halusi. Pullikointi jatkui sittenkin, kun JP sai orinsa kulkemaan minne halusi, puomit siirtyilivät koko ajan eivätkä kartiot pysyneet pystyssä. Renellä oli oma meno, JP:llä oma, eikä tarkkuusrata mahtunut tähän kädenvääntöön. Vähitellen puomikujat ja käännökset alkoivat sujua, kartiot kaatuilivat edelleen. Vähitellen Rene alkoi liikkua paremmin, lavoilla puskeminen ja kiemurteleminen jäi vähemmälle ja loppui lopulta kokonaan. Puomikujat sujuivat jo mallikkaasti, kartioiden väliin tähtääminen oli paikoin vähän hakusessa, etenkin valjakon oikealla puolella olevat kartiot ottivat herkästi osumaa. Huolellisemmalla ohjauksella ja ravin hidastamisella tiukemmissa kohdissa kartiotkin pysyttelivät paikoillaan, ja muutaman puhtaasti sujuneen tarkkuusradan jälkeen annoin luvan loppuverryttelyyn.

Valmennuksessa päätimme keskittyä tänään lähinnä tarkkuuteen ja koulukokeen läpikäymiseen. Olin rakentanut radalle portteja, jotta pääsemme harjoittamaan tarkkuutta mahdollisimman realistisesti. Tämän lisäksi tein kentälle kulmaesteitä, joita valjakko pääsisi treenaamaan – olin kuullut, että Renellä on tapana olla melko itsepäinen kärryjen edessä. Ihan ensin pyysin harjoittamaan koulupuolta, eli katsottiin, kuinka ns. perusasiat luonnistuu valjakolta. JP ajoi ensin Reneä hyvin kaikissa askellajeissa, eikä se tuottanut sen koommin ongelmia. Rene vaikutti kohtalaisen kuuliaiselta tuttua ohjastajaa kohtaan. Toisinaan ori koitti hieman painaa kulmissa kädelle, mutta tätä hiottaisiin lisää tarkkuudessa. Niinpä siirryimme tarkkuusharjoitteisiin melko nopealla tahdilla, ja saitte aloittaa porteista. Ohjeistin teidät aloittamaan esteiden suorittamisen, ja JP teki työtä käskettyä. Ensimmäiset kaksi kertaa Rene ei ollut juuri kuuliainen ohjalle, vaan muuttui lähinnä makaronin muotoiseksi kääntyessään, mistä seurasi kärryjen kolahtaminen kartioon. Ohjeistukseni jälkeen yritimme kartioiden ohittamista uudelleen, minkä jälkeen hommat alkoivatkin luonnistua huomattavasti paremmin. JP ohjasi ponia määrätietoisesti ja tasaisesti, jolloin Renekin rentoutui ja nöyrtyi. Kun nämä olivat sujuneet hyvin, siirryimme varsinaisesti pienelle ”radallemme”, eli otimme mukaan myös kulmaesteet. Jännitin aluksi valmentajanakin, mutta aivan turhaan. Rene kulki todella taidokkaasti, tasaisella tempolla ja reagoi pieniinkin JP:n apuihin. Valmennus sujui kokonaisuudessaan hyvin, joskin Rene tarvitsee selkeästi kuskikseen määrätietoisen ja tomeran ajajan.

Kommentti valmennuksesta: askellajien säännöllisyys ja tasaisuus oli erittäin hienoa, työskentelitte molemmat hienosti. Alkukankeuden jälkeen ori nöyrtyi, ja ohjastajan kuolaintuki oli koko valmennuksen ajan tasaista ja joustavaa. Lennokkuutta ja energiaa suorituksistanne löytyi, ei kuitenkaan liiaksi, mikä haittaisi radan onnistumista. Tarkkuutta ja täsmällisyyttä ei voi koskaan harjoitella liikaa, joten siihen kannattaa ehdottomasti panostaa. Hyvää yhteistyötä kuitenkin kaikin puolin molemmilta osapuolilta.

JP oli tuskin kiivennyt kärryihin kun Rene lähti jo liikkeelle. Poni vastusteli apuja kaikin voimin ja harhaili pitkin poikin kenttää. JP:n napakalla komennuksella ja raipan avulla Rene saatiin aisoihin ja keskittymään tehtävään. Asetin kentälle muutaman kartion palloineen. Nyt Rene kulki JP:n ohjastuksessa oikein mallikkaasti, eivätkä he hipaisseetkaan kartioita. Aavistuksen Rene oikaisi mutkissa, mutta pienen korjauksen jälkeen poni kulki tiet hienosti loppuun asti. Pysähtyessä jarrutusmatka oli turhan pitkä ja harjoittelimme muutaman kerran nopeaa, mutta sulavaa pysähtymistä. Peruutukseen Rene lähti vastahakoisesti, mutta lähti kuitenkin.

Pääsin uudestaan uppoutumaan valjakkovalmennusten maailmaan, kun pääsin taas valmentamaan JP'tä ja hänen valjakkaponiaan. Tällä kertaa kyseessä ei ollut kuitenkaan vaalea Roi-poni vaan musta herra nimeltä Rene. Heidän päänmenoksi olin luonut tarkkuuskokeeseen harjoittavan radan, joka oli oikeastaan aika simppeli. Olin luonut muutaman portin kartioilla, yhden "esteen" siksakmuotoon ja vielä sokeriksi pohjalle kulmaesteen. Annoin ensin ohjastajan tutustua rataan ja selitin sen hyvin läpi, ennen kuin päästin jo alkuverryttelyt tehneen parivaljakon kokeilemaan onneaan. Aluksi Rene vähän kenkkuili eikä kuunnellut ohjastajaansa ja pallot putoilivat eikä ajastakaan tullut kummoinen. Varsinkin siksakmuotoon asetetut kartiot aiheuttivat vaikeuksia, kun poni ei meinannut kunnolla taipua ja vain porskutti päättömästi eteenpäin. Käskinkin siksi JP'n menemään siksakkia niin pitkään että se sujuisi ja keskittymään Renen taipumiseen ja kääntymiseen, ennen kuin kokeilisi koko rataa uudelleen. Hetken tahkoamisen jälkeen homma alkoi jo sujua ja päästin ohjastajan poneineen tekemään koko radan. Nyt palloja putoili huomattavasti vähemmän ja aikakin oli nopeampi, mutta vaadin kuitenkin puhdasta tulosta. Rene sai siis kunnolla työskennellä ja lopulta puhdas tulos tipahtikin ponin plakkariin ja koko rata suoriutui kiitettävällä ajalla. Kehuin ohjastajaa hyvästä työstä ja ponin hallinnasta, mutta pyysin vielä pari toistoa. "Keskity tarkkuuteen ja nopeuteen!", muistutin sivusta seuratessani ja JP teki töitä käskettyä. Rata suoriutui viimeisten toistokertojen kohdalla täydellisesti ja päästin roimien kehujen kera ohjastajan loppuverkkaamaan poninsa itsenäisesti.

Aloitimme valjakkoajovalmennuksen saapuessani paikalle, jolloin valjakko ei vielä ollut ehtinyt verryttelemään. Kehotin valjakkoa ottamaan pitkät alkukäynnit, jotta poni vertyisi hyvin. Rene käveli hieman laiskanpulskeasti, joten kehotin JP:tä komentamaan orinsa kuitenkin energiseen käyntiin - nukkumaan tänne ei tänään tultu!

Ravissa Rene punki ja mutruili, joten aivan alkuun ohjeistin ottamaan hyvin tasaisen ohjastuntuman, napakat avut ja kunnon komennukset eteenpäin. Ponin pään ei saanut antaa kääntyä kaarteissa ulospäin, sillä pitihän sen hieman taipua, jotta mahdolliset tarkkuuskokeen tehtävät tulisivat onnistumaan. Laukassa Rene kuunteli ohjastajaansa jo paljon paremmin, joten emme jääneet hiomaan sitä muutamaa kierrosta pidempään.

Tänään harjoittelimme portteja, joita olin rakentanut radalle neljä kappaletta. Osalle porteista lähestyminen saattoi olla hieman vino kaarteen jälkeen, jolloin oli todella tärkeää pitää Rene suorana, eikä antaa mutruilla tai punkea omiin suuntiinsa. Valjakko yllätti minut täysin, sillä yhteistyö sujui radalla todella hyvin! Meno oli tasaista ja saumatonta, vain yhdessä lähestymisessä sain hieman jännittää Reneen koettaessa pungertaa omaan suuntaansa, mutta JP korjasi ponin todella hienosti ennen porttia.

Rata sujui niin hyvin, että päätin antaa valjakon aloitella loppuverryttelyt, sillä mielestäni niinkin hyvin sujuvaa asia ei tänään tarvinnut enempää toistoja. Rene sai myös minulta paljon kehuja liikkeidensä ja lopun kuuliaisuutensa ansiosta.

JP ja Rene verryttelivät jo kentällä saapuessani tallille. Siirryimme valjakon kanssa nurmikentälle, jolle pykäsin erilaisia pujotteluratoja tötsien avulla. Tänään treenaisimme valjakkoajon kestävyyskokeen esteosuutta, jossa valjakon on suoriuduttava erilaisista esteistä. Aloitimme käynnissä normaalin siksak-pujottelun neljällä tötsällä. Rene osoitti heti mieltään tekemällä stopin kesken kaiken ja potkaisemalla ilmaa. Orhia olisi menottanut kovasti, eikä tuollainen kärsivällisyyttä vaativa pujottelu ja esteiden kierto oikein napannut sitä tänään. Mutta Reneä ei päästettykään pälkähästä, ja niin poitsu joutui tyytymään kohtaloonsa. Kun siirryimme pujotteluissa raviin, alkoi se jo vähän innostuakin asiasta. Lisäsin tötsien määrää pikku hiljaa, ja valjakko suoriutui vaativammistakin tehtävistä hyvin, vaikka Rene välillä kiukuttelikin. Jatkossa tulee vain muistaa, ettei sille saa antaa periksi.

Vauhdikas pikkumies Rene pääsi tänään harjoittelemaan sujuvia siirtymisiä. Alkuun turhankin menevä ori tuntui olevan täysin kuuro JP:n antamille avuille ja JP sai ihan tosissaan pistää hanttiin, jotta siirtymiset edes käynnin ja ravin välillä onnistuivat. Reilun vartin päästä Rene tuntui lopulta tyytyvän kohtaloonsa ja pääsimme tosissaan keskittymään tunnin tehtävään. Nyt kun ori oli kuuliaisemmalla päällä, muuttui työskentely kuitenkin helpoksi ja Rene suoritti napakat siirtymiset JP:n ohjeiden mukaan. Kaipasin siirtymisiin kuitenkin vielä pehmeyttä ja sitä saatiin puolipidätteillä ja huolellisella valmistelulla tehtävään. Hienosti meni ja täytyy sanoa, eetä tässä on kyllä näyttävän näköinen valjakko!

Tämän valjakon kanssa tänään olisi tarkoitus treenata valjakko-ajon maraton-osuutta. Poni näytti kovin energiseltä ja se oli hyvä, sillä juurikin sitä energiaa tarvittaisiin rankkoihin esteisiin. Alkulämmittelyssä Rene vaikutti hieman kankealta ja ehkä jopa hieman itsepäiseltä, joka ei oikein tahtonut tehdä niin kuin piti. Tänään tarvittaisiin notkeutta, mistä tässä vaiheessa ponilla ei ollut merkkiäkään. Muutaman kierroksen jälkeen alkoi meno näyttämään jo hieman paremmalta, mutta vieläkin pyysin teitä tekemään mahdollisimman paljon käännöksiä ja siirtymisiä. Kun näytti siltä että ori oli jo hyvin hallinnassa siirryttiin ensimmäiselle esteelle, pujoteltavia portteja. Tässä siis selviäisi kuinka Rene oikeasti on kuulolla. Aluksi pyysin teitä menemään portit ihan vain käynnissä, jotta näkisi millaisessa järjestyksessä ne pitäisi mennä. Kun muistit järjestyksen niin oli vuoro mennä ravissa. Sisääntulo onnistui hyvin, mutta samantein alkoi ongelmat. Rene ei tahtonut millään kääntyä seuraavalle portille, hyvästä yrityksestäsi huolimatta. Nyt oli siis aika hieman käyttää raippaa ja näyttää että nyt ollaan oikeasti töissä. Kunhan sait Renen pelleilyn loppumaan alkoi porttien läpimeno onnistumaan, vaikkakin melko hitaasti. Seuraavaksi oli tarkoitus mennä laukassa, ja kauhulla sitä odotinkin miten se sujuu. Yllätyksekseni menittekin hyvällä vauhdilla kaikki portit oikeassa järjestyksessä, ja näytti ponikin olevan tyytyväinen hyvään suoritukseen. Tässä vaiheessa siirryttiin vesiesteelle, missä myöskin oli mentäviä portteja. Aluksi Renen oli hankala mennä veteen, muutaman yrityksen jälkeen se kulki siellä jo kuin vanha tekijä. Ensin sisääntulo laukassa, ja porttien läpi ravissa. Vesi roiskui ja Rene näytti nauttivan tästä tehtävästä. Suorititte portit hienosti ilman ongelmia ja vesikään ei enää ollut ongelma. Tämän jälkeen menimme pellolle, missä saitte suorittaa itse loppuverryttelyt.

Kun minä saavuin maneesiin, musta shetlanninponi ratsastajineen oli viimeistelemässä lämmitteyjään. Tervehdimme, ja ratsastaja kertoi hiukan ponistaan. Sen perusteella lähdin suunnittelemaan tämän päivän kouluvalmennusta. Kuulemani perusteella, ajattelin hioa enimmäkseen perusasioita, kuten laukannostoja. Pieni musta poni oli ainakin energisellä päällä, sillä se nosti laukan heti ratsastajan käskystä, huomasin kuitenkin että poni pani vastaan ja puri kuolaimelle kun olisi ollut aika hidastaa. Seuraavaksi kokeilimme hiukan pohkeenväistöä, mitä ennen joutui Rene menemään useita voltteja, ennen kuin oli tarpeeksi rauhoittunut ja kuuliainen. Yllättäen pohkeenväistössä ori ei sitten ollutkaan niin kamala, vaan oli oppinut jopa kuuntelemaan.

Rene oli tänään alkuverryttelyissä kovin känkkäränkkä, ja kun katselin ratsukon valtataistelua, saatoin vain pudistella päätäni. Rene ei ollut mikään helppo poni, sen nyt näki tyhmäkin. Tänään oriilta vaadittaisiin keskittymistä ja kuuliaisuutta, joten olin varautunut siihen että valmennus venyisi jatkoajalle. Kun aloittelimme itse asian, pyysin heitä aloittamaan laukannostoilla. Rene pisti hiukan hanttiin aluksi, mutta napakan raipan komennus sai oriin puhtia ja se ampaisi kivaan pyörivään laukkaan. Annoin ratsastajalle samalla vinkkejä miten saisi ponin koottua hiukan paremmin. Seuraava tehtävä oli kummitellut mielessäni jo kauan, sillä olin ajatellut kokeilla peruutuksesta raviin siirtymistä. Kaiken järjen mukaan orin pitäisi hallita se, mutta eriasia olisikin sitten panisiko se hanttiin. Alku meni lupaavasti ja hiukan maaniteltua ratsastaja sai ratsastettua Reneen pysähdyksiin. Alussa shetlanninponi ei tajunnut ideaa, ja sen tajuttuaan se ymmärsi ettei se nyt käynytkään niin helposti. Siinä se sitten junnasi, kunnes vihdoin orii peruutti oikein kivasti muutamia askelia. Ratsastaja ei neuvojeni mukaan antanut Renelle muuta vaihtoehtoa kuin nostaa se ravi, joten katselin pian tyytyväisenä miten pieni musta pallosalama kipitti uraa. Tämän päivän valmennuksessa oli sentään edistytty.

Aloittelimme valmennuksen alkuverryttelyllä. Ratsukko ravaili ympyröitä ja Rene liikkui hyvin eteenpäin. Verryttelyn jälkeen vuorossa oli ympyröitä. Aluksi tehtävänä oli taivuttaa ponia sisällepäin ja sen jälkeen ulospäin. Renellä oli aluksi vaikeuksia ulospäin taivutettaessa, mutta meno parani loppua kohden. Tämän jälkeen sama harjoitus toistettiin laukassa molempiin suuntiin. Laukassa harjoitus meni hyvin, mutta ponille oli vaikeaa asettua ulospäin ympyrällä. Kun saatiin muutama lyhyt, mutta hyvin onnitunut pätkä ratsukko sai siirtyä kevyeen raviin. Loppuverryttelyksi ratsukko ravaili aluksi, jonka jälkeen he lähtivät maastoon kävelemään. Ennen maastoon lähtöä annoin palautetta. Valmennus sujui hyvin ja poni oli reippaalla tuleella. Renelle haastavinta oli ulospäin taivutus ympyrällä, joten ohjeistinkin ratsukkoa harjoitttelemaan tätä vaikka alkuverryttelyissä itsenäisesti.

Tänään oli tarkoituksena harjoitella kouluradalla vaadittuja täsmällisiä teitä, säntillisiä, pyöreitä voltteja, pisteestä pisteeseen ratsastusta vänkyröimättä ja kiemurtamatta. Rene vaikutti hieman yhteistyöhaluttomalta, kun aloitimme ravissa tehtävillä volteilla jokaiseen kulmaan ja aina kierroksen jälkeen suunnanvaihto perus koko rata leikkaalla, joka oli tarkoitus ratsastaa täysin suoraan. Ori kiemurteli ja aluksi etenkin koko rata leikkaa näytti enemmänkin siksakilta kuin suoralta linjalta, mutta tiukasti oria komentamalla raipalla ja pohkeilla tie suoristui vähitellen ja voltitkin pyöristyivät. Kun vihdoin voltit ja suorat linjat sujuivat pyöreinä ja suorina, siirryimme laukkatyöskentelyyn jota oli tarkoitus tehdä ympyrällä. Alkuun Rene lähti jolkottamaan lapa edellä kentän toista päätä kohti, mutta kun komensin kääntämään ponia ohjien sijaan pohkeilla ja keskittymään sen lapojen kääntämiseen ympyrä alkoi sujua sujuvassa laukassa. Valmennus oli kokonaisuudessaan onnistunut, muista jatkossa käyttää enemmän pohkeita ja istuntaa Renen ratsastamiseen käden sijaan.

Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä Renen kanssa peruutusharjoituksia, jotka eivät alkaneet kovin lupaavasti. Ratsastaja oli selkeästi ottanut opiksi edelliskerrasta, ja pyrki vähentämään käsien käyttöä, mutta keskittyi silti liikaa ohjiin eikä tarpeeksi pohkeisiin. Seurauksena Rene venkoili joka pysähdyksessä ja asteli jääräpäisesti askel kerrallaan eteenpäin. Kun pyysin ratsastajaa istumaan syvemmälle satulaan ja pysäyttämään orin hengityksellä alkoi tehtävä sujua paremmin. Muutaman yrityksen jälkeen Rene jo pysähtelikin aina ratsastajan pyytäessä, mistä siirryttiin peruutukseen. Muistutin ratsastajaa peruutuksessakin keskittymään enemmän siihen, että siirtäisi painopistettään ponin etuosalle, pitäisi ohjat tuntumalla mutta ei kiskoisi ja käyttäisi pohkeita kevyesti. Alkuun Rene ei olisi halunnut tehdä tätäkään, vaikka selkeästi ymmärsi pyynnön, mutta ratsastajan vähitellen lisätessä painetta poni alkoi lopulta peruuttaa sievästi. Toistimme harjoitusta muutaman hyvän suorituksen verran, minkä jälkeen annoin ratsastajalle luvan loppuverryttelyyn. Kotona vain edelleen keskittymistä siihen, ettei käytetä pelkkää ohjaa niin kaikki sujuu varmasti hyvin.

JP:n ja Renen kanssa treenattiin ja hiottiin siirtymisiä askellajien välillä. Hommasta ei alkuun tullut mitään, poniori kun puski lavoillaan ja kiemurteli minkä kerkesi, ravinostotkin näyttivät alkuun erehdyttävästi siltä, että Reneä yritettiin saada istumaan. Laukannostot sen sijaan olivat rakettimaisia eikä Renelle tuntunut olevan aikomustakaan siirtyä raviin, saati käyntiin. Alkuun siirtymiset olivat tappelun takana, Rene ei halunnut hidastaa eikä tehdä mitään muutakaan, ainakaan samaa kuin ratsastajansa. Tarkalla, reippaalla pohjetyöskentelyllä ja liioitelluilla ohjasavuilla Rene alkoi asettua ja nöyrtyä tekemään miten ratsastajansa halusi. Siirtymisistäkin tuli pehmeitä ja sulavia, vauhti ei missään vaiheessa kiihtynyt liiaksi, kaiken kaikkiaan meno oli vakuuttavan näköistä orin päästyä vauhtiin, apujakin saattoi käyttää normaaliin malliin liioittelutarpeen poistuttua. Renen todettua JP:n pomokseen mitään ongelmia ei enää ollut, tehtävät suoritettiin tarkasti ja siististi, eikä koulutuomarikaan olisi löytänyt isompia moitteita ratsukon työskentelystä.

Tuttu pari olikin jo lämmittelemässä saapuessani – tällä kertaa tosin JP ratsailla. Kerroin heti alussa, että tänään olisi tavoitteena harjoitella melko kokonaismuotoisesti helppo B-luokan asioita, ja panostaisimme erityisesti kohtiin, jotka vaativat vielä harjoitusta. Heti alkulämmittelyiden jälkeen aloitimme keskiravin työstöllä, mikä sujui ratsukolta kuin vettä vain. Pyysinkin seuraavaksi takaisin käynnille, sitä kautta peruutukseen ja peruutuksesta suoraan raville jälleen. Aluksi Rene oli turhankin innoissaan. Se ei olisi malttanut peruuttaa millään, vaan tahtoi oikoa lähtemällä raville jo ennen aikojaan. JP pysyi selässä hyvin tomerana, eikä antanut ponille mahdollisuutta luistaa tehtävistään. Siirtymiset yleensäkin tuottivat valmennuksen aikana hieman harmaita hiuksia ratsastajalle, mutta totesimme vähän yhteen ääneen, että Renellä taitaa olla kevättä rinnassaan – vauhtia nimittäin riitti, eikä kärsivällisyys tuntunut tänään olevan orin vahvimpia puolia. Käytimme suurimman osan valmennuksen ajasta juurikin siirtymisiin, erityisesti laukasta raviin, jolloin Renellä olisi ollut intoa paljon enemmän vauhdikkaaseen tempoon, kuin raville laskemiseen. Vastalaukka sujui erinomaisesti kiemurauralla, eikä Rene juurikaan yrittänyt puskea käännöstä vastaankaan. Pohkeenväistössä poni oli kuuliainen, joskaan ei aivan heti ensimmäisellä kerralla halunnut reagoida ratsastajan apuihin.

Kommentti valmennuksesta: jälleen erinomaista työtä molemmilta. Renellä on puhtaat ja lennokkaat askellajit, erityisesti näin pieneksi poniksi. Se on eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen, ja työstää hienosti myös takaosaansa. Kuuliaisuuden suhteen ponilta löytyy selkeästi omaa tahtoa, mutta ratsastajan taidokkuuden ansiosta Renen saa tekemään mitä vaaditaankin. Hienoa, tämä on selkeästi vahvaa alaanne jo!

Suloinen musta ponipallero retuutti ratsastajaansa vähemmän suloisesti ympäri kenttää. Sitä ei meinattu saada millään asettumaan, Rene vain käänsi päätään ja jatkoi matkaansa juuri sinne, minne sen ei olisi pitänyt mennä. Puolen tunnin taistelun jälkeen saimme ponin kulkemaan edes jonkinmoisessa asennossa ja aloitimme ravi- ja laukkatyöskentelyn. Rene oli oikea vastarannankiiski, ei millään antanut periksi ilman taistelua. JP:n kärsivällisyyden ansiosta ori saatiin lopputunnista kulkemaan melkein oikeaan suuntaan. Laukka alkoi vähän pyöristyä ja Rene otti hieman enemmän takajalkoja alle. Vaikka valmennus oli alkuun näyttänyt tuhoon tuomitulta, emme olleet ollenkaan pettyneitä lopputulokseen!