Kesällä 2014 matkustin Irlantiin connemaraostoksille. Uskoin shoppailleeni shoppailuni löydettyäni kaksi varsin hienoa ponia Suomeen vietäväksi, mutta toisen edellä mainitun ponin myyjä kehotti minua vierailemaan vielä hänen serkkunsa omistamassa siittolassa, Castlemore Connemaras'issa. Koska minulla oli edelleen sekä aikaa että rahaa tuhlattavana, päätin ottaa neuvosta vaarin ja käydä katsomassa, millaisesta paikasta on kysymys. Siittola itsessään oli melko vaatimaton, mutta huh sentään kuinka hienoja poneja siellä asuikaan! Sesonkiaikaan heillä oli luonnollisesti myynnissä muutama varsanrimpula. Monista herkullisista vaihtoehdoista päädyin valitsemaan itselleni Faith of Castlemore-nimisen tamman - ja paremmin en olisi voinut valitakaan.
Ennin kasvua oli ilo seurata. Siitä puhkesi kukkaan niin kaunis tamma, että pelkäsin kauniin luonteen olevan jo liian hyvää ollakseen totta. Niin minua kuitenkin vain onnisti, että jo koulutusvaiheessa Enni osoitti olevansa kärsivällinen ja mukava poni, ja sen liikkeetkin olivat kuin kokeneella kouluhevosella. Laumassa Enni on tavallinen poni, joka seuraa muita kaikessa eikä yritä isotella muita, ja lähtee mielummin karkuun kuin ryhtyy tappelemaan.
Hoitaessa Enni on yleensä hieman "yrmeä". Tallissa se nauttii omasta tilastaan, eikä juurikaan pidä puunauksesta tai muusta turhasta hössötyksestä. Harjaus kyllä sujuu ongelmitta, kunhan se hoidetaan alta pois määrätietoisesti ja itsevarmasti - sen sijaan aloittelijoiden epävarmuuden Enni aistii ja saattaa sitten käyttäytyä hyvinkin tammamaisesti. Satulointi ja suitsiminen saa Ennin luimistelemaan ja louskuttelemaan hampaita, mutta näykkimään tai puremaan se ei ole koskaan ryhtynyt. Maasta käsin Enni on varsin tavallinen - sen saa ongelmitta siirrettyä paikasta A paikkaan B, kunhan tielle ei satu meheviä heinäkasoja.
Jo nuorena ponina Enni oli oikea unelmaponi kouluttaa ratsuksi - se oppi nopeasti, totteli herkästi ja yritti parhaansa. Nykyään Enni tanssahtelee Helpon A:n kouluradan läpi vaikka takaperin silmät ummessa. Kuten hoitaen, myös aloittelijoiden ratsuna Ennistä ei saa sen koko potentiaalia irti - epävarman ratsastajan alla Enni tykkää tehdä itse päätökset ja menee aina sieltä, mistä aita on matalin, tai minkä se itse helpoimmaksi tieksi kokee. Osaavat ratsastajat kuitenkin saavat Ennin nojautumaan kokonaan ihmisen käskyihin ja lopulta toimimaan kuin ajatuksen voimalla. Ennillä on poniksi mahdottoman keveät ja matkaavoittavat liikkeet, jotka myös selästä käsin tuntuvat kuin keinuhevosen laukalta.
i. Iana Hefaistos evm conn, rtkm, 145 cm |
ii. Cobh Ion Eaghan evm conn, trn, 147 cm |
iii. Ares of White Rock evm conn |
iie. Dewford Pixie Dust evm conn |
||
ie. Caryhill Hope evm conn, rtkm, 140 cm |
iei. Caryhill Homer evm conn |
|
iee. Caryhill Wishing Star evm conn |
||
e. Cranford Happy Holly evm conn, rnkm, 147 cm |
ei. Ashcroft Pride evm conn, rnvkkkm, 145 cm |
eii. Kinwood's Cian evm conn |
eie. Ashcroft Grace evm conn |
||
ee. Carrick's Holly evm conn, rnkm, 146 cm |
eei. Fire Ball Q evm conn |
|
eee. Picketswood Holy Ivory evm conn |
22.3.2017 | ori | Majestic Brightwhite | i. Lindsford Sir Midas | om. VRL-11284 | KTK-III |
1.8.2017 | tamma | Hopewood Feith | i. Lothario | om. VRL-01948 | VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I |
3.10.2017 | ori | Hopewood Regal Knight | i. Arnhill Hazy Knight | om. VRL-11523 | VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I |
6.11.2017 | tamma | Hopewood Felicia | i. Ashcroft Cobh Cathael | om. VRL-01441 | - |
4.9.2020 | tamma | Síofrach Finola | i. Callanleigh Benjamin | om. VRL-01948 | Ch, KTK-II, KRJ-I |
Ennillä on kilpailu-ura nyt takanapäin ja ruohonleikkuuvuodet edessä. Enni tanssahteli kouluradoilla kevään 2017 niin tyylikkäästi, että 40 sijoituksen potti täyttyi lopulta huhtikuussa. Enni viimeisteli kisauransa hienosti sijoittumalla viidenneksitoista lähes kolmestasadasta ratsukosta Fiktion KRJ-cupissa kesäkuussa. Ennin kanssa käytiin myös näyttelyissä, mutta niissä tuomarit eivät toistaiseksi ole olleet armollisia. Tavoitteena olisi saada Ennille edes yksi serti, jotta sen saisi kantakirjaan.
Sijoitusten täytyttyä Enni toimi loppuvuoden 2017 oikeana supermammana. Sille syntyi kolme varsaa kolmesta eri isästä. Ensimmäinen varsa, Hopewood Feith, jäi meille kotiin. Fei valloitti koulukentät oikein vauhdilla - paljon nopeammin kuin äitinsä - ja nappasi lisäksi kylkeen vielä sertit muotovaliotitteliin sekä I-kantakirjapalkinnon marraskuussa. Seuraavaksi syntyi upea tummanruunikko orivarsa Hopewood Regal Knight eli Renttu, joka myytiin leahin supertiimiin Cour des Îlesiin. Eipä kulunut aikaakaan kun sain kuulla, että Renttukin oltiin kantakirjattu I-palkinnolla! Viimeisinä muttei vähäisimpänä Enni varsoi Hopewood Felician, joka myytiin Lucielle Lilymooriin. Ennenkin yhteistyötä Lucien kanssa tehneenä olen varma siitä, että Felicia on saanut itselleen elinikäisen ja huolehtivan kodin.
Mitäpä seuraavaksi? Enni on osoittanut olevansa erinomainen emä hyvin monessa mielessä, joten uskon, että jälkeläisiä on tiedossa vielä tulevaisuudessakin. Jälkeläisten hienon menestyksen innoittamana on myös mahdollista, että Ennin kanssa tähdätään KRJ-laatuarvosteluun, tai jopa YLA:an. Vain aika näyttää. Tällä hetkellä Enni saa kuitenkin aikaa palautua useasta varsomisesta sekä kierrellä näyttelyitä rauhalliseen tahtiin.
Vihdoin sain shetlanninponien jälkeen vähän isompaa valmennettavaa, kun JP tuli connemaratammansa Ennin kanssa treeniin. Alkuveryttelyksi pyysin ratsastajaa tekemään paljon suuria ympyröitä ja temmon vaihteluita sekä muita siirtymisiä käynnissä sekä ravissa. Annoin heidän kuitenkin verrytellä aika rauhassa ja katselin itse sivusta. Heidän menonsa oli varsin sujuvan näköistä ja parivaljakko näytti tuntevan toisensa hyvin.
Kun Enni alkoi olla vertynyt, korjailin vielä nopeasti ratsastajan pienet istuntavirheet, minkä jälkeen lähdimme työstämään sulkutaivutuksia. Ne sujuivat ihan hyvin, mutta kehotin ratsastajaa vielä taivuttamaan rohkeasti vähän enemmän. Muuten Enni kantoi itsensä hienosti läpi tehtävän, eikä minulla ollut paljoakaan korjattavaa. Vaikeutin tehtävää lisäämällä mukaan avotaivutukset samalla pitkälle sivulle, eli puolet toista ja puolet toista. Sekä tietysti niiden välille sujuva siirtyminen toisesta taivutuksesta toiseen. Ensin vaihdot taivutusten välillä olivat hieman hankalan näköisiä, mutta pian nekin alkoivat sujua oikein hyvin.
Tehtyämme samaa vielä toiseen suuntaan oli laukan vuoro. Työstimme laukan ensin hyväksi pääty-ympyrällä, minkä jälkeen pyysin ratsukon kahdeksikolle. Väliin oli tarkoitus tehdä laukanvaihto käynnin kautta. Innostunut Enni teki ensin puhtaan vaihdon suoraan laukassa, mutta jo seuraavalla kierroksella tehtävä sujui taas loistavasti. Jätimme siitä sitten laukanvaihdot pois, mutta käyntiin siirtyminen säilytettiin. Tarkoituksena oli nyt nostaa käynnistä suoraan vastalaukka. Ratsastajalla oli ensin hieman apujen kanssa hakemista, mutta kun oikeat asetukset löytyivät, ei tässäkään tehtävässä ollut ongelmaa. Siihen olikin hyvä lopettaa onnistunut valmennus. Valmentajan kannalta meinasi jo käydä tylsäksi, kun ratsukko osasi kaiken jo valmiiksi!
Nojasin valkoiseen aitaan ja tuskastelin Suomeen iskenyttä helleaaltoa kuin pahainen kakara viimeisiä kouluviikkojaan, samalla kuitenkin seuraten valkean connemaratamman liikehdintää juuri kastellulla hiekkakentällä. Kun JP oli yllättäen päätynyt poneineen vierailemaan meidän aina niin kylmässä, ja suuresti Irlannista poikkeavassa pohjolassamme, olimme sopineet pikaisesti kouluvalmennuksen hänelle ja kuvankauniille Faith of Castlemorelle - olimmehan suunnitelleet jo jonkin aikaa tapaamista, ja mikäs sen parempi paikka kuin hikinen rehkiminen valvovan silmän alla!
Vaikka tamma oli ikänsä puolesta jo kaiken varmasti nähnyt, ei se kuitenkaan osoittanut pienintä hiventäkään alkuverryttelyjen aikana kartuttamastaan kokemuksesta. JP joutui työstämään Enniä yllättävän paljon alkujumpaksi suunniteltujen ympyröiden ja askellajien vaihtojen aikana, ja vasta valmennuksen itse aiheen, pohkeenväistöjen koulimisen, aikana tammasta alkoi paljastumaan se oikea kapasiteetti, josta olin JP:ltä kuullut.
Koska Ennille oli kertynyt jo parikymmentä vuotta mittariin, keskityimme valmennuksessa pääosin pitkille sivuille tarkoitettuihin ravipohkeenväistöihin, jotka verryttivät mukavasti kimoa samalla kun verestelimme tamman muistia helpon A:n koulutehtäviin. Tehtävät sujuivat pääosin sillä samalla rutiinilla, johon ratsukko oli useiden yhteisten vuosiensa aikana tottunut - muutaman kerran sai olla huomauttamassa JP:tä siitä, ettei jää nykimään ohjista väistöjen aikana vaan myötää käden kanssa Ennin kuitenkin jatkaessa tehtävän suorittamista, mutta muuten parivaljakko toimi kyllä hyvin moitteettomasti. Otimme väistötehtäviä valmennuksen loppuun saakka niin uran sisällä ilman seinän tukea kuin ihan urallakin, ja viimeistelimme harjoitukset muutamalla väistön aikana tehtävällä siirtymisellä, jonka jälkeen käskin ratsukon itsenäisiin loppuverryttelyihin (ja läheiseen järveen viilentymään).