Fina on tyypillinen mammaponi. Se on luonteeltaan älyttömän rauhallinen ja mukava, ja kestää vaikka minkälaista häslinkiä ja paikasta toiseen riepottelua stressaamatta lainkaan. Jo varsana vieroituksensa jälkeen meidän piti välillä käydä kurkistelemassa Finan karsinaan sisään varmuuden vuoksi, kun sieltä ei kuulunut tai näkynyt minkäänlaista elämää - siellä se mokoma vain makoili tyytyväisenä karsinansa pohjalla tai metsästi vimmatun lailla viimeisiä karsinan pohjalle jääneitä heinänkorsia. Ratsukoulutuksessa Fina ei ehkä ollut se nopein oppija, mutta se ei myöskään hermostunut ollenkaan, vaikka joinain päivinä niitä etuosakäännöksiä ja pohkeenväistöjä hinkutettiin niin maan perkuleesti - se vain puksutti menemään ja yritti parhaansa.
Fina on äärimmäisen helppohoitoinen poni. Sen voi huoletta hoitaa karsinassaan vaikka vapaana ovi sepposen selällään, sillä tällä ponilla ei ole kiire mihinkään. Tietysti käytävällä norkoilevat heinäkärryt voivat olla liian suuri houkutus tälle herkkupepulle, mutta pääsääntöisesti muuten Fina ei poistu karsinastaan ennen kuin joku sitä (yleensä pariin kertaan) käskee. Harjatessa Fina värisee rauhallisesti paikallaan ja ihmettelee hölmistyneenä hoitajansa menoja, eli pelkoa torahampaista tai potkukavioista ei ole. Satulointi ja suitsiminen onnistuvat Finan kanssa niin ikään ongelmitta, hyvä kun tamman ilme edes värähtää. Taluttaessa Finaa saa silloin tällöin muistuttaa etenpäin liikkumisesta, sillä tämä tamma tykkää ottaa aikansa, jos tulipalokiirettä ei ole.
Ratsuna Fina on hyvin anteeksiantavainen ja osaava, mutta vauhti ei tällä ponilla päätä huumaa. Kun Fina oppii jotain uutta niin se muistaa sen vaikka unissaankin, joten Finan kanssa kaikenlaiset kiemurat ja koukerot onnistuvat varmasti, mutta vauhdin eteen on ratsastajan tehtävä töitä. Ilman kunnon kannustusta Finan meininki muistuttaa lähinnä ruoka-aikaan tallista ulos raahatun lehmän juoksutukselta, joten alkuverryttelyt on syytä hoitaa tunnollisesti, erityisesti jos edessä on kilpasuoritus. Fina lämpenee yleensä heti ensimmäisten reippaiden laukkapätkien jälkeen, mutta tärkeintä on olla unohtamatta kannuksia kotiin.
i. Callanleigh Benjamin conn, rnvkkkm, 144 cm VIR MVA Ch, KTK-I |
ii. Callanleigh Clown Show evm conn, rnvkk, 147 cm |
iii. Na Brin Circus evm conn, rnvkk, 145 cm |
iie. Callanleigh Sibylla evm conn, rn, 148 cm |
||
ie. Glenaar Inish evm conn, rnkm, 141 cm |
iei. Raybrew Lad evm conn, rnkm, 140 cm |
|
iee. Glenaar Rosy Morning evm conn, mkm, 142 cm |
||
e. Faith of Castlemore conn, km, 148 cm Ch, KTK-III, KRJ-I, KRJ-AB |
ei. Iana Hefaistos evm conn, rtkm, 145 cm |
eii. Cobh Ion Eaghan evm conn, trn, 147 cm |
eie. Caryhill Hope evm conn, rtkm, 140 cm |
||
ee. Cranford Happy Holly evm conn, rnkm, 147 cm |
eei. Ashcroft Pride evm conn, rnvkkkm, 145 cm |
|
eee. Carrick's Holly evm conn, rnkm, 146 cm |
30.11.2020 | ori | Síofrach Cináed | i. Síofrach Cairéad | om. VRL-01948 | VIR MVA Ch, KTK-II |
Silloin kun minulla on sellainen päivä, että kaikki on pielessä, mikään ei onnistu ja tahtoisin vaan maata viikon sohvan pohjalla ja syödä suklaata, minä turvaudun Finaan. Se on niin uskomattoman kiltti ja mutkaton poni, että sen kanssa päivä voi vain parantua (tai ainakaan se ei voi huonontua entisestään). Tänään oli juuri sellainen päivä - töissä oli liikaa kiireitä ja vaatimuksia, ihmissuhteissa kiemuroita ja vapaa-ajan harrastuksissakin tökki. Tiesin, että ainoastaan Fina voi lohduttaa näin kurjana päivänä.
Fina tervehti minua tallissa hörökorvin ja sen valtavat sieraimet puuskuen. Päätin ensin hoitaa Finan pitkän kaavan kautta - käytin kaikkia harjoja Finan pakissa, kaikki ainekset tamman jouhille ja lisäksi hellin tammaa ekstrapitkällä rapsuttelulla. Fina sädehti onnesta ja vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä ja rennolta ponilta. Tällä kertaa en jaksanut lähteä ratsastamaan, koska valitettavasti laiskuutensa takia Fina ei ehkä ole se optimaalisin vaihtoehto silloin, kun kaipaa huoletonta ratsastelua. Päätin siis harrastaa Finan kanssa ihan tavallista maastakäsin harjoittelua. Pistin Finalle riimun pähän ja lähdimme kentälle.
Kentällä kävelimme ensin Finan kanssa uralla, minä edellä ja poni perässä. Teimme välillä pysähdyksiä, peruutuksia ja suunnanvaihdoksia, ja minä kävelin välillä myös takaperin katse kohti Finaa. Kun olimme päässeet vireeseen riimun ja narun kanssa, otin narun pois ja päästin Finan vapaaksi. Tavallisesti usea poni tässä tilanteessa lähtisi heti vähän revittelemään ja rallittelemaan pitkin kenttää, mutta Fina se vain jäi seisomaan hölmistyneenä paikalleen. Usutin tammaa liikkeelle äänin ja elein, ja lopulta Finakin älysi ravata omatoimisesti kentällä ympyrää (ensin tamma tietysti "vahingossa" luuli, että yritin usuttaa sitä lähimmälle ruohotupolle syömään). Sain Finan tottelemaan hienosti pelkkää ääntä ja elekieltäni: tamma osasi siirtyä itsenäisesti käynnistä raviin ja takaisin sekä lisätä ja hidastaa tempoa ravissa.
Käynti- ja ravityöskentelyn jälkeen päätin kokeilla myös hieman koulukiemuroita maasta käsin. Finalle ei tuota ongelmia seisoa paikallaan, joten pystyimme hyvin kokeilemaan takaosakäännöksiä. Pyysin lempeällä paineella Finaa siirtämään takapäätä koskemalla sen lautaseen. Aluksi tamma ei liikkunut mihinkään, joten lisäsin painetta, kunnes tamma lähti siirtämään takajalkojaan pois alta. Siirryimme takaosakäännöksien välillä eri puolille kenttää. Lopulta käännökset alkoivat sujua niin hyvin, että minun ei tarvinnut kuin antaa ääniapuja tamman takaosan vierellä ja Fina teki oikein hienon 180 asteen takaosakäännöksen. Kun olimme tehneet käännöksiä molemmille puolille, päätin vielä viedä tamman lyhyelle maastokävelylle. Kävelimme yhdessä tuulisella tiellä Irlannin nummien keskellä ja ihastelimme kauniita - joskin hieman sateisia ja koleita - maisemia. Toden totta kun olin vienyt Finan talliin ja hyvästellyt sen, olin jo unohtanut puolet niistä murheista, jotka painoivat mieltäni pari tuntia sitten. Fina on todellakin tallimme lisensoitu turpaterapeutti.