Rest in Peace: Awana Long Dream 10.7.2011 - 19.5.2014

Awana Long Dream VH12-035-0155, maastoestepainotteinen connemaratamma, 145 cm
synt. 10.7.2011, katso ikä (VHKR, täyttänyt 4v 10.11.2011)
kasvattanut JP, Awana Farm - omistaa JP (VRL-01948), Awana Farm

VIR MVA Ch (17.8.2012), KTK-I (80p., 15.10.2012)

"Long Dream? Etkö keksinyt yhtään kornimpaa nimeä?". Ei, valitettavasti en, sillä kuvankaunis, ruunivoikko connemaratamma oli ollut unelmani jo pitkään, ja vihdoin saadessani sellaisen itselleni 10. heinäkuuta 2011 olin aivan onnesta sokeana - niin sokeana, että nimesin tamman näinkin kornisti. Lola on oikea kaunosielu, se rakastaa rauhaa ja ystävällisiä ihmisiä, jotka paijaavat ja ruokkivat sitä. Lolan suosikkiharrastus on olla puunattavana ja halailtavana, siksi se onkin lasten suosikkiponi. Toki Höpö osaa myös riehua, siitä ei ole kysymystäkään sen jälkeen, kun Lola eräänä tammamaisena päivänään pukitti ratsastajansa kentän aitaa päin ja lähti loikkimaan tyytyväisenä kentältä ulos rehuvarastoon.

Kaikenlaisia hyppytyylejä on nähty, mutta Lolan on ehdottomasti persoonallisin. Lola nelistää hurjaa vauhtia kohti estettä, mutta juuri ennen estettä kipittää muutaman hassun askeleen ja sitten ponnistaa kuin sammakko. Tämä Lolan tuotemerkki yllättää ratsastajan toisensa perään, ja he löytävätkin pian itsensä ojasta tai allikosta Lolan pällistelessä tyhmänä vieressä; "teinkö jotain väärin?". Kunhan tähän tyyliin tottuu, Lola on varsin hurja maastoesteponi ja rakastaa kilpailuja, joissa kaikki silmäparit ja kamerat ovat suunnattuna häneen!

Sukuselvitys

i: Brookbank Hazard
VIR MVA Ch, KTK-II
c-o, rnvkk, 141cm
ii: Wizard of Springland iii: Marshfield's Whizz One
iie: Dolly of Springland
ie: Stonebridge Honeymoon iei: Rhoderick of Silvercreek
iee: Blackfield's Lunar Queen
e: Brookbank Dylan
c-t, rnvkkkm, 140cm
ei: Brookbank Bentley eii: Stonebridge Santos
eie: Brookbank Dakota
ee: Dahlia of Springland eei: Brock of Lilycove
eee: Oldehill Daphne

Lola on yhdistelmä kahdesta Awanan ensimmäisestä ponista, jotka ovat sattumoisin myös saman kasvattajan kasvatteja. Lola oli synnyttyään melkoinen rääpäle, niin heiveröinen ja poikkeuksellisen hidas, mutta se kasvoi hurjaa vauhtia ja onnekseni peri isänsä kullankeltaisen värityksen. Isä Hasa onkin Awanan kuningas: ori on komea eikä pelkää näyttää muille, kuka hän on. Ori on myös kantakirjattu II-palkinnolla ja omaa kaikki sertit VIR MVA Ch-arvonimeen! Hasan ja Lupun astutus olikin yhtä säätöä, sillä Hasa ei onnestaan oikein tiennyt miten päin olla. Emä Lupu on hassusti Hasan täysi vastakohta: äidillinen ja tyyni, hieman höperö neito. Lupukin on nuorempana tienannut yhden irtoSERT:in, mutta on nykyään niin pulleassa kunnossa, että emme luultavasti kehtaa viedä sitä minnekkään kantakirjaustilaisuuksiin. Lupu on silti ehdoton kestosuosikki ja tallin muumimamma.

Jälkeläistiedot

12.8.2012 Awana Euforie (i. Painswick Griffin)
21.10.2012 Awana Indira (i. Mallaidh Rej)

Kilpailukalenteri

Huom: alla vain sijoitukset! Tarkastele listaa kaikista Lolan starteista täällä!
Lola on startannut painotuslajissaan maastoesteratsastuksessa 116 kertaa ja on sijoittunut 25 kertaa.

01   20.07.2011 MEJ Kisakeskus Bailador, 40cm, 3/14
02   22.07.2011 MEJ Kisakeskus Bailador, 40cm, 3/14
03   29.07.2011 MEJ Hengenvaara, 70cm, 3/13
04   15.09.2011 MEJ-Cup Kisakeskus Bailador, 50-60cm, 1/9
05   15.09.2011 MEJ-Cup Kisakeskus Bailador, 70-80cm, 2/14
06   29.09.2011 MEJ Awana Farm, 60cm, 2/10
07   31.10.2011 MEJ Harharetki, 70cm, 2/8
08   09.11.2011 MEJ Antoisa, 60cm, 1/20
09   11.11.2011 MEJ Bairdon, 80cm, 2/94
10   30.11.2011 MEJ Suokukan ratsastuskoulu, 90cm, 5/27
11   30.11.2011 MEJ Suokukan ratsastuskoulu, 100cm, 2/20
12   01.12.2011 MEJ Suokukan ratsastuskoulu, 100cm, 2/20
13   16.12.2011 MEJ Kisakeskus Bailador, 40cm, 1/25
14   17.12.2011 MEJ Kisakeskus Bailador, 40cm, 14/25
15   18.12.2011 MEJ Kisakeskus Bailador, 60cm, 4/17
16   19.12.2011 MEJ Awana Farm, 60cm, 2/7
17   21.12.2011 MEJ Awana Farm, 60cm, 2/7
18   01.01.2012 MEJ Vitry, 90cm, 5/61
19   03.01.2012 MEJ Vitry, 90cm, 5/61
20   15.01.2012 MEJ-Cup Kisakeskus Bailador, 30-40cm, 1/15
21   27.01.2012 MEJ Kisakeskus Bailador, 40cm, 3/15
22   31.01.2012 MEJ Kisakeskus Bailador, 40cm, 1/15
23   02.02.2012 MEJ Kisakeskus Bailador, 60cm, 3/18
24   29.08.2012 MEJ Bairdon, 50cm, 3/35
25   29.08.2012 MEJ Bairdon, 70cm, 6/40

01   27.07.2011 NJ Kisakeskus CK, BIS4 - irtoSERT, JS (Terhi N.)
02   27.08.2011 NJ SLC Ponies, BIS4 - irtoSERT, JS (Anette N.)
03   11.04.2012 NJ Yeneva, BIS4 - MVA-SERT, JS (Isla P.)
04   06.07.2012 NJ Hurmeen kisakeskus, LKV1 - siirretty MVA-SERT, JS (Shonna S.)

Kantakirjalausunto:
- ryhdikäs, erittäin hyvä tammaleima, pitkähkö runko
- erittäin hyvät tyypit ja erinomainen rotunsa edustaja
- erittäin hyvät leimat, pyöreä sopusuhtainen runko, hyvä kaula, kaunis pää
18 + 22 + 20 + 20 = 80 p., KTK-I

Päiväkirja ja valmennusmerkinnät

15. lokakuuta 2012: Lolan kantakirjaustilaisuus

Tätä päivää oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa. Jälleen kerran kuuden aikaan aamulla, kun taivas oli tumma, heinäsirkat yhä sirittivät ja muut ponit vielä notkuivat unessa karsinoidensa nurkissa, raahattiin Lola-parka ylös koppinsa pohjalta pesuboksiin. Lola osoitti moneen otteeseen mieltään tästä vastenmielisestä aamusta kuopien maata ja loksutellen hampaitaan, mutta saimme onneksi ilman sen suurempia ongelmia tamman kerrassaan kiiltokuvamaiseen hohtoon. Matka kävikin kohti ensimmäisen kasvattimme kantakirjausta. Olimme luokassa viimeisien joukossa, joten tapoimme aikaa paikan päällä lampsien ympäriinsä ja keskustellen muiden kasvattajien kanssa.

Olen aina tiennyt, että Lola on varsin upea, mutta aivan niin upea en tamman olettanut olevan kuin tuomarit kehuivat. Tuttuun tapaan Lola käyttäytyi esimerkillisesti ja oli erittäin kiinnostunut uudesta, jännittävästi paikasta, jossa yleisöä oli tuplasti enemmän kuin normaaleissa esiintymistapahtumissa. Tuomarit painelivat Lolan selkää, hiplasivat sen hampaita ja jouhia sekä tiirailivat jopa kaviotkin läpi - eikä Lola ollut moksiskaan! Esitimme käynnin ja ravin ketjussa ja laukan vapaana. Loppuhuipennuksesi asettauduimme taas seisomaan paikalleen, kun tuomarit kirjoittavat viimeiset lausuntonsa papereihinsa. Se ruusuke, joka Lolalle tuotiin, ei ollut koskaan tullut minulle tutuksi. En kertaakaan monivuotisen ponikasvatusurani aikana ollut saanut sitä erinomaisuuden palkintoa omalle kasvatilleni, saatika muullekaan ponille. Kyllä, Lola palkittiin KTK-I -palkinnolla 80 pisteellä. Silloin riemu repesi, koko talliporukka ryhtyi raikuviin aplodeihin ja huudahduksiin katsomossa ja minä juoksutin Lolan maneesin ympäri vielä kertaalleen toivoen, että onnenkyyneleet kuivuisivat silmistäni.

16. syyskuuta 2012: Chaon maastoestevalmennus

Kun ratsukko oli lämmennyt, suuntasimme maastoradalle. Ratsastaja jännittyi heti kun ponin kaviot koskettivat kosteaa ratapohjaa. Minä suuntasin kiukkuisen katseen ratsastajaan, joka hengitti syvään muutaman kerran ja rentoutui silminnähden. Tammakin laski päänsä takaisin lepoasentoon, josta se oli sen äsken heittänyt yläilmoihin aistiessaan ratsastajan jäykkyyden satulassa. Minä painotin kovaan ääneen rentoa ratsastusta ja kuinka ainoa asia, josta tulisi stressata, olisi stressaaminen. Se lause sai jo pienen hymyn kareen ratsastajan huulille.

Ennen lähtömerkkiä selitin vielä perusasiat, tarkat lähestymiset, ratsasta loppuun asti, kuolaintuntuma koko ajan, alapohje kiinni, äläkä uskallakaan jättää ponia tyhjän päälle… Sitten päästin ratsukon matkaan. Tällä kertaa poni ratsastajineen sai suorittaa koko radan ja minä seurasin suoritusta varsin tyytyväisenä kypäräkameran kuvasta. Muutamalla esteellä Höpö meinasi ryhtyä kipittämään, mutta pystyin nappikuulokkeen kautta komentamaan ratsastajaa, joka korjasi omaa asentoaan ja Höpön töpötys jäi paljon vähemmälle. Olin todella tyytyväinen nykyteknologiaan maastoestevalmennuksissa.

Radan lopussa sateli kehuja, miltei täydellinen suoritus, kunhan ratsastaja vain tiedostaa tarkemmin omat virheensä ja korjaa ne. Kuitenkin tässä on mitä loistavin pari ja ponitamma on todellinen suoriutuja. Tätä paria on ollut ilo valmentaa, mutta nyt taitojani kaivataan jo toisaalla.

15. syyskuuta 2012: Chaon maastoestevalmennus

Astelin vieraalle kentälle silmäillen siellä odottavaa poniratsukkoa. Taas uusi valmennuskeikka, mutta tällä kertaa hieman vaihtelua, painotus olisi tällä kertaa maastoesteillä. Minulle oli kerrottu ponin omalaatuisesta hyppytavasta ja ajattelin tehdä asialle jotakin, koska moinen kipittäminen ennen estettä kertoi minulle ponin epävarmuudesta – tai sitten huolimattomasta ratsastajasta. Nyt aioin selvittää, kummasta oli kyse.

Aloitimme valmennuksen lämmittelyllä kentällä. Lämmittelytehtäviin kuului irrottelua, taivuttelua, temponmuutoksia ja herkäksi ratsastamista. Laitoin parin heti kunnolla hommiin ja pian molemmat, sekä ratsu, että ratsastaja, pukkasivat hikeä. Tahdoin ensin katsoa tamman hyppytyyliä rataesteillä ja pystytin muutaman kavaletin. Totesin tamman kipittämisen ennen estettä johtuvan lähinnä huolimattomasta ratsastajasta. ”Älä jätä sitä ponia tyhjän päälle, sun täytyy ratsastaa loppuun asti. Se lähtee kipittämään, koska sä jätät omat hommasi tekemättä. Nyt asennetta, tuntuma pysyy koko ajan, se alapohje kiinni sekä ennen hyppyä, hypyssä ja hypyn jälkeen. Katse on tärkein, tähtää se reilusti esteen toiselle puolelle äläkä jää killittämään sitä puomia.” Ratsastaja teki työtä käskettyä ja tamman tahti säilyi paljon parempana. Moinen kipitys ennen estettä veisi kauheasti aikaa kilparadalla, joten sitä pitäisi saada parannettua.

Lähdimme sitten kohti maastoesterataa, jossa meitä odotti muutama matala maastoeste. Tällä kertaa harjoittelisimme vain pientä pätkää maastossa, koska ratsukko oli jo joutunut melkoiseen koitokseen, enkä tahtonut rasittaa ponia liikaa yhdellä kertaa. Ratsukko lähti liikkeelle ja ensimmäisellä esteellä tamma taas kipitti. Jouduin taas komentamaan ratsastajan mukaan, varsinkin kun tämän alapohkeet eivät meinanneet pysyä kyljissä millään ilveellä. Uhkasin liimata ne kiinni poniin jos ei muu auttaisi. Komensin ratsastajan esteen päällä myös pysymään pystymmässä, jotta tamma pääsisi nostamaan itseään riittävästi esteellä. Huutoni auttoi ja Höpö kipitti ennen estettä huomattavasti vähemmän. Ponista huomasi selvästi, kuinka sen itseluottamus hypyissä kasvoi sitä mukaa, kun ratsastaja pysyi hypyn loppuun asti auttamassa sitä esteen yli. Päästin ratsukon jäähdyttelemään kentälle, eiköhän tämä valmennus ollut tällä kertaa tässä. Seuraavalla kerralla tietäisin jo mihin minun pitäisi valmentajana painottaa – ratsastajaan.

12. elokuuta 2012: Lolan esikoisen syntymä

Olen aina untuvikkona pohdiskellut, miksi isovanhemmat ovat aina niin täysin hullaantuneita lapsenlapsiinsa - onko se lapsenlapsi muka yllättäen parempi kuin oma lapsi? Tuona kuuman helteisenä päivänä minulle selkesi isovanhemmuuden hienous (no, eihän Lola minun lapseni ole, mutta lähestulkoon jotakin vastaavaa): se hetki kun huomaa oman holhokkinsa kasvaneen niin isoksi ja terveeksi, että sillä on jo oma pienokainen - vaikka juuri äskenhän Lola itse oli pienokainen! Pieni kyynel taisi pyörähtää poskelleni, kun minun oma, kaunis Lolani sulki pienen, takkutukkaisen varsan kaulansa alle turvaan. Nimesin varsan Awana Euforieksi, eli Eveksi, viikkoa myöhemmin.

2. heinäkuuta 2012: Lolan tarina

Lola oli hieman surkea tapaus synnyttyään. En oikein tiennyt, mitä ajatella, kun niin kutsutusta täydellisestä yhdistelmästä syntyi sellainen pieni reppana. Lola oli kömpelö, hidas ja säikky. Kesti kuukausia, ennenkuin se edes päästi minut silittämään sen selkää. Olin kuitenkin aivan varma, että hän ei voinut olla mikään turha ipana, ja vaikka en connemaroista vielä paljoa tiennytkään, ilmoitin Lolan rotunäyttelyn varsaluokkaan heinäkuun lopulla. Kuten arvata saattoi, Lola oli kuin peura ajovaloissa koko päivän - aina äitinsä helmassa tai vaihtoehtoisesti rynnimässä karkuun. Lolan esiintymisen koittaessa minun olisi tehnyt vain mieli kadota maan päältä, sillä tammalla ei ollut aikomustakaan käyttäytyä. Sain Lolan seisomaan yhtäjaksoisesti paikallaan ehkä noin 5 sekuntia kerrallaan, mutta hämmästyksekseni tuomari vain naureskeli. "Varsa taitaa olla hieman levoton?". Nyökytin helpottuneena, mutta tunsin, kuinka peli menetettiin seuraavana arvosteluun astuvien, täydellisesti käyttäytyvien varsojen myötä.

Luokan palkintojenjaon odottelu oli piinaisaa, varsinkin silloin, kun tuomari osoitteli Lolaa puhuessaan tulkkinsa kanssa. Tulkin järjestellessä paperit jännityin kuin patsas. Hän alkoi huutelemaan eri numeroita siirtymään eri paikoille järjestyksessä, mutta meille ei sanottu mitään. Kun huomasin minun ja Lolan johtavan letkaa, olin pyörtyä. Lolalle kiikutettiin niin suuri ruusuke, että pelkäsin varsan pään painuvan maahan. Päivän lopulla seisoimme BIS-valinnoissa yhdeksän muun upean connemaran kanssa, ja kun Lola päätyi BIS4-sijalle, minun teki mieli itkeä. Minun pieni, kuraturkkinen rassukkani - ja vielä ensimmäisissä näyttelyissään! Se samainen tuomari iski minulle silmää, "se on hieno tamma, odotahan kun se kasvaa aikuiseksi".

Vuodet tuntuivat vyöryvän katsellessani Lolan kasvua. Kutenkin kun se päivä vihdoin koitti, jolloin näin takapihallani laukkaavan täydellisen symmetrisen, pelottoman, riehuvan tamman, tuntui koittavan aivan yllättäen. Enää ei Lola ollut pieni kuraturkki, vaan sen karvapeitteestä tuli täydellinen, kultainen ruunivoikko mustine jalkoineen ja harjaneen. Kaikkein eniten sain järkyttyä Lolan henkisestä kasvusta. Muistelen nyt utopistisesti niitä päiviä, kun laiha varsa ei päästänyt minua lähellekkään - ja nyt se sama tamma juoksee luokseni täyttä laukkaa laitumen toisesta päästä kuullessaan ääneni.

kaikki tämän sivuston materiaali © JP, ellei toisin mainita   |   otsikon kuvat © Raoul Pop, Connemara Gestüt-Glaskopf   |   tämä on virtuaallitalli/virtuaalihevonen