| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hasan isä, Wizard of Springland, on Thomas Rogersin kasvattama kimo connemararuuna. Wizard, tai koomisesti Springland-tallin henkilökunnan kesken "Harry", on syntynyt vuonna 1992. Rogersin toive jo alusta asti oli muovata Harrysta kotikaupunkinsa Littleleafin halutuin jalostusori. Kaikki yhtälöt tuntuivat olleen laskettu: emä oli kantakirjattu ja isä aito irlantilainen ori, eli taustalla oli mahtavat geenit. Rogers näki tulevan jo kristallinkirkkaasti: upea, lihaksikas, omapäinen ori - "vähän niinkuin Spirit siinä lastenleffassa", Rogers oli sanonut. Valitettavasti aina ei saa sitä mitä tilaa, ja Rogersin täydelliseltä varsalta jäi puuttumaan ne upeudet ja lihakset - mutta omapäisyyttä tuli niidenkin edestä. Harry alkoi omistajansa päänvaivaksi jo varsana, eikä sitä tuntunut pysäyttävän mikään. Ainut mikä auttoi Rogersia jaksamaan Harryn kommelluksia, oli mielikuva siitä täydellisestä jalostusoriista. Rogersin unelma murskattiin kerta toisensa jälkeen näyttelyissä, kun Harrya kommentoitiin "huonosti kehittyneeksi, epäsopusuhtaiseksi, aggressiiviseksi, lihasköyhäksi". Rogers unohti haaveet jalostusoriista suosiolla, ja siirsi katseensa eteen, sillä ihan turha poni ei Harry ollut: se hyppäsi kuin raivokas hannover konsanaan. Harry astui ennen ruunaustaan vuonna 2000 neljä tammaa, joista yksi oli Stonebridge Honeymoon. Tämän jälkeen Harry tuntui rauhoittuvan viisinkertaisesti, ja sillä alettiin keskittymään ainoastaan esteratsastukseen. Harry on valloittanut muutamia alue-estekilpailuja sekä sijoittunut maastoesteratsastuscupeissa lukuisia kertoja. » Harryn sukuselvitykseen tästä Hasan emä, Stonebridge Honeymoon on hunajanruskea, vuonna 1994 syntynyt connemaratamma. "Honey" syntyi omistajansa Colin Gellerin toiselle connemaratammalle. Geller ei oikeastaan koskaan ollut innostunut connemaroista, siksi hän usein löysinkin itsensä ihmettelemästä, miksi hänellä oli niitä kolme kappaletta hienojen brittiläisten puoliveristen seassa: kaksi tammaa sekä yksi ori, joka oli toisen edellämainitun tamman varsa. Ehkä hän halusi kokeilla onneaan; pärjäisikö tämäkin varsa yhtä hyvin kuin aikaisempikin, eli nykyinen I-palkittu jalostusori Stonebridge Santos? Geller vei kokeilumielellä Honeyn varsanäyttelyyn emänsä kanssa, ja kuin ihmeen kaupalla Honey julistettiin Champion-varsaksi. Geller jatkoi Honeyn esittämistä näyttelyissä vuosien ajan, ja tamma ehti tienata kolme Best in Show-pokaalia sekä kärryittäin I-palkintoja. Hurjan näyttelymenestyksen sekä I-kantakirjapalkinnon jälkeen Honey siirtyi kilpakentille. Honey kilpaili maastoesteratsastuksessa hyvin. Se ei ehkä ollut tamman vahvin laji, mutta sijoituksia tuli silloin tällöin. Kilpailu-uran loppuessa Geller tiesi, että kaikki muu oli tehty, paitsi jälkeläiset. Hän tiesi, että hän ei tulisi haluamaan kymmenittäin connemaravarsoja riehumaan takapihalleen, joten järkevintä oli myydä tamma. Haikein mielin Honeysta laitettiin myynti-ilmoitus, johon vastattiin kymmenkaupalla. Lopulta muuan Daniela Carter lähetti sydäntäriipaisevan viestin, johon Geller ei voinut sanoa ei. Välillä Geller pysähtyi miettimään, olikohan hän tehnyt oikean päätöksen myytyään tamman niin kokemattomalle ponikasvattajalle. Vuonna 2012 Geller sai kirjeen: "A-palkittu siitostamma ja maailman onnellisin poninomistaja lähettävät terveisiä!". Ohessa oli valokuva Honeystä valtava palkintonauha kaulassaan ja pieni, keltainen varsa vierellään. » Honeyn sukuselvitykseen tästä
"Thomas Rogers! En voi uskoa tätä!", huudahti Daniela Carter connemaracupin parkkipaikalla. Thomas siristi hetken silmiään mietteliäästi, kunnes sähkölamppu syttyi hänen päänsä päälle: "Daniela!" hän huudahti. Molemmat olisivat juosseet halaamaan toisiaan, mutta kumpainellaankin oli toisessa kädessään hevonen riimunnarussa. Thomasin pitelemä, kimo ori alkoi rääkyä ja peruuttamaan pois paikalta. Thomas hätääntyi ja kiskoi oriita paikalleen naureskellen vaivaantuneesti Danielan seisoessa paikallaan hädintuskin pidellen edes kiinni paikallaan kököttävästä, ruunivoikosta tammasta. Thomas ja Daniela, vanhat tallikaverukset, siirtyivät kahvikupposelle poniensa siirryttyä verryttelualueelle ratsastajiensa kanssa. Thomas kertoi pyörittävänsä connemaraponisiittolaa, kun taas Daniela paljasti olevansa juuri valmistelemassa omaa pientä connemara -ja newforestponitalliaan. Thomas huomasi tilaisuuden, ja yritti välittömästi suostutella kimon oriinsa Harryn Honeyn neljännen varsan isäksi. Daniela suhtautui ehdotukseen epäillen; hänen mielestään Thomaksen ori vaikutti hieman pahantuuliselta ja huonotyyppiseltä. Pitkän suostuttelun jälkeenkään Thomas ei saanut Danielan päätä käännettyä, joten he siityivät kentän reunalle seuraamaan Harryn esteratasuoritusta. Jokin siinä suorituksessa sai kuitenkin Danielan mielen muuttumaan. Hän pahoitteli Thomasille nopeaa arviointiansa, ja kertoi huomanneensa oriissa mieletöntä hyppykapasiteettia, energiaa ja yhteistyökykyisyyttä. Daniela ehdottomasti halusi varsan Harrysta ja Honeysta - se ei ehkä tulisi olemaan I-palkittu monitoimiponi, mutta hitto, se poni osaisi hypätä! Harry ja Honey laidunsivat seuraavan kevään yhdessä, ja tamma oli kuin olikin tiineenä pian. Emänsä näköinen ruunivoikko orivarsa syntyi täysin ongelmitta seuraavana vuonna. Varsa oli terve, leikkisä ja utelias. Daniela nimesi varsan Hazardiksi sekoittaen hieman isän ja emän nimiä, mutta toisaalta koko yhdistelmä olikin hänen mielestään niin hasardi, että nimi ei voinut osua paremmin nappiin. Daniela halusi käyttää Hazardin näyttelyssä emänsä kanssa kuullakseen tuomarin mielipiteen siitä. Varsa sijoittui luokkansa toiseksi seitsemästä muusta nuoresta connemarasta, eikä Daniela olisi voinut olla iloisempi! Vuonna 2011 Hazard pistettiin myytäväksi. Ajoitukseni ei olisi voinut olla parempi, sillä olin kirjaimellisesti ensimmäinen, joka löysi oriin myynti-ilmoituksen netistä. Olin jo pitkään haaveillut omasta connemarasta, ja tämä tilaisuus oli jotain niin uskomatonta, että päätin soittaa Danielalle välittömästi. En voinut valehdella ja kertoa, että minulla olisi kokemusta connemaroista, mutta kerroin sen sijaan pitkästä työstäni shetlanninponien kanssa, ja että tiesin, mihin tähtäisin Hazardin kanssa. Vielä hasardinpaa kuin ponin nimi ja koko tilanne yhteensä oli se, että Daniela möi oriin minulle siltä istumalta. Loppu onkin jo historiaa, näin kliseisesti sanottuna! « Takaisin Brookbank Hazardin sivulle
Harryn isä, Marshfield's Whizz One, syntyi connemaroja ja newforestinponeja kasvattavan Andy Hawkinsin siittolassa kesäkuussa 1986. Whizzistä ei odotettu mitään suurta - se oli vain yksi kasvatti monien muiden joukossa. Ori syntyi mustana läsipäänä, mutta kimoutui vuosien vieriessä ja kasvoi 147 cm korkeaksi. Whizzin estekoulutus aloitettiin 2-vuotiaana irtohypytyksen merkeissä, kunnes 4-vuotiaana se oli jo yksi maastoestekilpailuiden vakiosuorittajista. Whizz menestyi aina hyvin - se oli usein kärkipäässä, mutta harvemmin voitti. Tämä kuvastikin oriin luonnetta jokseenkin osuvasti - ei suinkaan mikään nysverö, muttei myöskään erityisen huomionhakuinen poni. Whizz oli erityisen ystävällinen kaikille ihmisistä pieniin eläimiin - erityisesti koirista Whizz piti paljon. Whizzille haettiin jalostuslupaa ensimmäisen kerran sen ollessa 3-vuotias, mutta lupaa ei annettu liian alhaisten rakennepisteiden vuoksi. Kahden vuoden päästä Hawkins vei oriinsa uudestaan näytille, ja tällä kertaa lupa rapsahti rimaa hipoen. Whizz astui muutamia tammoja kotiseudullaan Celtshiressä ja jatkoi sitten yhä aktiivisesti maastoesteuraansa. Whizz lopetettiin 20-vuotiaana vuonna 2006 onnettomuuden seurauksena tulleen jalkavamman vuoksi.
Harryn emä, Dolly of Springland, on 1984 syntynyt connemaratamma, jonka omistajuus jaettiin Springland-tallin omistajan Thomas Rogersin siskon, Heather Lathamin kanssa. Heather muistaa yhä Dollyn syntyneen helteisenä kesäpäivänä valtavan puun alla. Heather muistaa Dollyn olleen vielä ruskea syntyessään, mutta jostain syystä se tuntui vaalenevan joka vuosi, kunnes eräänä päivänä se oli aivan vitivalkoinen. Dollysta oli Heatherin suosikkiponi, ja Heather sai ratsastaa ja kilpailla sillä. Dollyn tulevaisuus oli Thomas Rogersin tahdosta kuitenkin siitostammana, eikä sen annettu kilpailla kuin muutaman kerran vuodessa, ja silloinkin Heatherin oli vain toivottava, ettei tamma olisi kantavana. Dolly oli luonteeltaan äärimmäisen rauhallinen ja vaikkakin tammamaisina päivinä hieman äkkipikainen, silti erittäin lempeä ja lauhkea. Dolly vietiin 8-vuotiaana kantakirjattavaksi. Tuomarit kehuivat erityisesti sen luottavaista olemusta, mutta myös rodunomaisia piirteitä ja erinomaista tammaleimaa, ja näin Dolly kantakirjattiin II-palkinnolla. Dollyn elämä jatkui samanlaisena vuosia - aina vain varsoja ja oreja. Dollyn ollessa 16-vuotias se kompastui pahasti maastoesteradalla esteeseen ja sen toinen etujalka murtui. Jalka jäi pysyvästi hieman vammautuneeksi, joten Heather ja Thomas joutuvat tekemään yhdessä vaikean päätöksen ja myydä tamma maaseudulle kotiponiksi. Tilanne kuitenkin vain paheni, sillä Dollyn uudet tallitoverit eivät siitä perustaneet, ja eräänä kesänä muuan tamma potkaisi Dollya juuri siihen samaan, vammautuneeseen jalkaan. Dolly kärsi jatkuvista kivuista eikä voinut edes kävellä normaalisti, ja näin viaton tamma päästettiin taivaslaitumille laukkaamaan.
« Takaisin Wizard of Springlandin sukuselvitykseen
Honeyn isä, Rhoderick of Silvercreek, syntyi vuonna 1990 Silvercreek-siittolassa, Englannissa. Isänsä tapaan myös Rhoderickista odotettiin suosittua jalostusoria, ja sen koulutus aloitettiin nuorena. Rhoderick kasvoi erittäin komeaksi, ruunivoikoksi oriiksi, jonka jokainen oppi tunnistamaan poikkeuksellisen massavasta ja ylpeästä olemuksestaan. Rhoderick oli luonteeltaan äkkipikainen, rohkea, aggressiivinen ja äänekäs, ja tämä koituikin hylkäyksen syyksi sen ensimmäisessä orinäyttelyssä, kun ori päätti testata, kestääkö tuomarin reisiluu pientä potkaisua. Rhoderickia alkoi kouluttamaan erilaiset palkatut hevosasiantuntijat - näin sen holtiton käytös saatiin kuriin ja jalostuslupa myönnettiin oriin ollessa 6-vuotias. Rhoderick menestyi esteillä hyvin, mutta usein sen päämäärätön kaahailu ja itsepäisyys koitui hylkäyksen syyksi. Rhoderick oli kuitenkin suosittu jalostusori erinomaisten sukulinjojensa vuoksi. Rhoderick myytiin 18-vuotiaana toiselle puolelle Englantia ja ruunattiin 20-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin Rhoderick sairastui pahaan suolistokasvaimeen ja päätyi näin lopetettavaksi.
Honeyn emä, Blackfield's Lunar Queen, oli omistajalleen Colin Gellerille melkoinen heräteostos, jota hän saattoi suureen ääneen jopa katua. Vaikkakin niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin tamma oli kuin puhdasta kultaa, se ei tuntunut sopivan pienen miehen imagoon, johon kuuluivat 160 cm esteratsastusluokissa voitetut kultapokaalit ja kiiltävät, tummanruunikot puoliveriset. Oikeastaan Geller oli pelastanut "Lunan" tuttunsa lopettavalta tallilta, sillä tämä uhkaili kaikkien kaupaksi menemättömien connemarojen "joutavan makkaraksi". Vaikka väite olikin kärjistetty, tunsi Geller velvollisuudekseen auttaa ystäväänsä, ja näin adoptoi Lunan. Saipa Geller myös myöhemmin tietää ystävältään, että Luna oltiin myyty hänelle astutettuna - onneksi sentään huippuoriilla. Vastoin kaikkea järkeä Geller kiintyi kuitenkin Lunaan vuosien varrella - siitä tuli kuin tukipylväs kiireisen ja ahdistavan arjen keskellä. Näin ollen myös Luna sai maistaa estekilpailujen tiivistä tunnelmaa ja jopa jättää kaksi varsaa jälkeensä. Luna oli kaikin puolin ihastuttava, ruunikko tamma, josta muodostui hiljalleen tuon hevostallin suurisydäminen maskotti.
« Takaisin Stonebridge Honeymoonin sukuselvitykseen
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|