Síofrach Connemaras

Murdo on luonteeltaan oikein miellyttävä välimuoto vanhempiensa melko päinvastaisista temperamenteista. Siinä missä Murdon isän omistaja kuvailee oriaan rasavilliksi kovistelijaksi, on emätamma Nova olemukseltaan kuin vanha kilpikonna. Murdo oli nuorena erittäin helppo kouluttaa ja se on nykyään yksi tallin helppohoitoisimmista poneista. Ratsuna se ei ole mikään rusettihai, mutta joka tapauksessa aina parhaansa yrittävä työmyyrä.

Murdo on sellainen poni, joka rakastaa rutiineja. Kaiken hänen elämässään on tapahduttava samalla kaavalla aina tarhaanvientijärjestyksestä varusteiden pukemisjärjestykseen. Murdo on vähän riippuvainen kavereistaan eikä se siedä olla viimeinen ulkona aamulla tai viimeinen tallissa illalla. Toisaalta Murdo osaa käyttäytyä siististi sellaisissa tilanteissa, jotka yleensä villitsevät muita poneja, koska Murdo on niin omistautunut päiväjärjestykselleen. Esimerkiksi ruokinta-aikaan Murdo seisoo maltillisesti paikallaan karsinassaan vaikka se kuulee, että seinänaapuri on parhaillaan saamassa pöperöitään, koska Murdo tietää, että seuraavaksi on hänen vuoronsa.

Murdo on aina aluksi hieman epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan. Vanhoja tuttuja se tervehtii iloisena korvat hörössä, mutta jos esimerkiksi sen hakee tarhasta joku uusi hoitaja, kestää Murdolla hetki aikaa sulatella tämä muutos rutiiniin. Tuntemattomien kanssa Murdo vaikuttaa tavallista säpsymmältä - se kulkee taluttaessa jonkunasteista piaffia taluttajansa vierellä, pitäen tätä samalla visusti silmällä. Hoitaessakaan Murdo ei päästä uusia ihmisiä suinpäin sukimaan itseään, vaan keskeyttää aina hoitajansa kunnes ori kokee, että hänelle on juteltu ja annettu rapsutuksia tarpeeksi ja hän voi luottaa ihmiseen. Murdo on koulutettu erittäin hyvin käsittelytilanteisiin. Se seisoo paikallaan käytävällä hoidettaessa, vaikka se ei edes olisi kiinnitettynä, se pysyy karsinassaan kuin tatti vaikka ovi olisi sepposen selällään, ja suitsiessakin oriille tarvitsee vain antaa suitset eteen ja ori laskee päänsä niihin ihan itse.

Ratsuna Murdo on poikkeuksetta mukava ja tasainen. Se ei säiky juuri mitään eikä sitä häiritse mitkään ulkopuoliset tekijät, kuten tammat, sää tai hälyisä ympäristö. Murdo on aina alkujaan vähän tahmea ja hidas lämpenemään avuille, mutta ori kyllä virkoaa pikkuhiljaa, tai ihan viimeistään ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Murdo ei ole mikään superherkkä poni, joka aistii jokaisen muutoksen ratsastajansa istunnassa ja tuntumassa - itse asiassa Murdo on aika turta hiuksenhienoille avuille ja vaatii melko suurieleistä ratsastusta, ja tämän vuoksi Murdo ei ole se kouluratojen kuningas. Murdon kanssa on kuitenkin silti mukavaa kisata sen rohkeuden ja tasaisuuden vuoksi - mutta kannuksia ei parane unohtaa kotiin.

Sukuselvitys

Jälkeläistiedot

Palkinnot

Kilpailutulokset

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 p.
Nopeus ja kestävyys 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne 938.38 p.
Tahti ja irtonaisuu 1022.45 p.
Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.

Päiväkirjamerkinnät

Kesäkuun puolivälissä meillä aloitti uusi tallityttö. Hän oli itse ollut jonkun aikaa tauolla hevosteluista, mutta oli todella motivoitunut oppimaan uutta ja jonain päivänä hankkimaan oman ponin. Toivotimme reippaan tytön tervetulleeksi porukkaan ja kävimme läpi tallin tavat ja rutiinit. Murdon esittelin tytölle hieman ohimennen - mitäpä nyt vanhasta Murdosta sanomaan, ainahan se käyttäytyy niin kiltisti.

Ensimmäisenä työpäivänään tytön tehtävä oli hakea illalla pari ponia sisään ja varustaa Murdo ja Taavi lyhyitä iltatreenejä varten. Jäin itse talliin ajatuksissani siivoamaan viimeistä likaista karsinaa, kun tyttö lähti ulos hakemaan poneja. Vähän ajan päästä tyttö palasi talliin Taavin kanssa, mutta ulkoota kuului kovaäänistä hirnuntaa. "Tuo Murdo ilmeisesti vähän stressaantui, kun toin Taavin ensin", hän naureskeli. Tajusin heti virheeni - olin unohtanut kertoa, että Murdo tuodaan aina sisään ennen Taavia. Pyysin tyttöä pistämään Taavin karsinaansa hetkeksi, ja lähdin juoksujalkaa hakemaan Murdoa sisään. Olin kuitenkin myöhässä - Murdo oli hätäpäissään antanut tarhan aidalle kaviota ja hajottanut sen. Ylempi lankku roikkui säpäleinä liitoksistaan ja Murdo oli mitä ilmeisimmin hypännyt tästä yli ja kirmasi nyt pitkin tallipihaa. Tarhaan unohtamisesta kiukustuneena Murdo leikki hetken kanssani hippaa pihalla ennen kuin sain oriin riimusta kiinni ja talutin sen talliin. Uusi tallityttömme oli asiasta hyvin häpeissään ja pyyteli kovasti anteeksi, mutta pyysin häntä rauhoittumaan - minun vikanihan se oli, etten muistanut kertoa hänelle Murdon spesifeistä päivärutiineista. Murdo tuijotteli meitä karsinastaan sen näköisenä, että siitäs saitte, kun unohditte minut.

Kirjoittaja: omistaja

Tämän viikon valmennuksessa ohjelmassa oli Murdon herkistämistä avuille - jälleen kerran. Murdo on sen verran paksunahkainen poni, että sitä voisi yhtä lailla ratsastaa vaikka betonisilla saappailla ja suoraan kuolainrenkaista, eikä ori siltikään muuttuisi sen herkemmäksi. Tätä ongelmaa ollaan yritetty hioa joka valmennuksessa niin kauan kuin muistan, ja vaikka aina loppua kohti meno alkaa näyttää paremmalta, niin sitten aina seuraavan valmennuksen alussa Murdo on taantunut omaksi lyijysuiseksi ja -kylkiseksi itsekseen.

Aloittelimme treenin tavalliseen tapaan alkukäynneillä. Valmentaja muistutti jo alkukäyntien aikana minua olemaan roikkumatta oriin suussa ja pitää ohjia jopa hieman löysällä aina silloin, kun tarkoitus oli vain kävellä suoraan. Lähdimme pyytämään voltteja ja pääty-ympyröitä niin pienillä avuilla kuin mahdollista, ja antaa oriille heti ohjaa ja hellittää paine pohkeista, kun se toimi oikein. Luonnollisesti tämä ei käytännössä tapahtunut yhtä yksinkertaisesti, vaan Murdo ei kertakaikkiaan tuntunut edes huomaavan apujani. Pyysin oriilta enemmän ja enemmän niin kauan, kunnes viesti meni läpi ja ori lähti voltille. Tästä eteenpäin tarkoitus oli sitten jatkaa voltteja ja ympyröitä ja pyrkiä aina pienempiin ja pienempiin apuihin voltti toisensa jälkeen. Lopulta suunnilleen sadan ympyrän jälkeen Murdo alkoi tuntua herkemmältä ja siirryimme raviin.

Murdoa piti hetki herätellä pitkän käyntipätkän jälkeen raville, sillä sen vauhti oli sitä kuuluisaa mummo sunnuntaikävelyllä-luokkaa. Otimme temponvaihteluita pitkällä sivulla ja käynti-ravi-siirtymisiä lyhyillä sivuilla molempiin suuntiin. Kun Murdo alkoi tuntua siltä, ettei se enää tiputa hetkenä minä hyvänsä käyntiin, aloimme taas treenaamaan herkkyyttä avuille. Voltit ja ympyrät sujuivat yllättävän hyvin (todennäköisesti siksi, että teimme niitä jo miljoona käynnissä), joten rupesimme tekemään taivutuksia pitkällä sivulla. Tavalliset taivutukset sujuivat mallikkaasti lähes välittömästi, joten otimme mukaan myös avo- ja sulkutaivutuksia. Muutaman yrityksen jälkeen nämäkin luonnistuivat kuin vanhalta tekijältä ja valmentajamme oli erittäin tyytyväinen ponin kehitykseen tunnin aikana. Otimme välikäynnit ja sen jälkeen lopuksi laukkaympyröitä.

Valmennuksen päätteeksi jäin vielä itse hetkeksi tunnustelemaan notkistunutta ja herkistynyttä Murdoa kentälle. Ei se vielä "ajatuksen voimalla" kulkenut, mutta oli kyllä hymy herkässä, kun sain oriin kulkemaan pohkeenväistöä ja sulkutaivutusta pienemmillä avuilla kuin koskaan. Ehkä ajan kanssa Murdoa ei tarvitse joka kertaa lämmitellä tuntia ennen kuin se tajuaa kuunnella hienovaraisempiakin apuja. Toistaiseksi meidän on kuitenkin tyydyttävä perusteellisiin lämmittelyihin ennen kisasuorituksia sekä säännölliseen valmentautumiseen. Treenin jälkeen Murdo sai isot kiitokset ja se pääsi loppupäiväksi tarhaan auringonpaisteeseen.