|
synt. 9.5.2011, katso ikä (VHKR, täyttänyt 4v 9.9.2011) kasvattanut S. Hawkins, Sunreef Connemara Ponies - omistaa JP (VRL-01948), Awana Farm KTK-III (64p., 15.8.2012) Sunny on nimensä mukaan ihanan aurinkoinen ja positiivinen poni. Neidin tyyni olemus hurmaa ihmiset ensialkuun, ja kun poniin on päässyt tutustumaan tarkemmin, voi rakastuminen alkaa. Sunny on erittäin helppo käsitellä ja pitää kaikenlaisista ihmisistä koosta, naamasta tai käytöksestä huolimatta ja jolkuttaakin juoksujalkaa kaikkien luokse kerjäämään herkkuja. Kannattaa kuitenkin pitää varansa, sillä jos tarjoat Sunnylle makupalan, se ei kaihda ottaa sormiasi jälkiruoaksi. Ratsain Sunny on tasaisuuden multihuipentuma: se mennä puksuttaa vähän välittäen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Sunny vaatii rohkean ja määrätietoisen ratsastajan liikkuakseen muiden tahdissa, muuten tamma saattaa näet pysähtyä nappaamaan matkaevästä aitojen välistä. Kuten monet luonnostaan hitaat ponit, myös Sunny herää esteillä kuin kukko aamukuudelta. Sunny suorastaan rakastaa näitä hassuja loikiskeluja, ja varsinkin maastoesteillä tamma tuntuu siltä, kun sille olisi syötetty pari patteria - se laukkaa sellaisella tarmolla ja innolla, että herkemmät ratsastajat saavat pitää sen tukasta kiinni!
Sunnyn suku ei sisällä yhtäkään sydäntäsykähdyttävää nimeä - oikeastaan koko suku oli minulle yksi suuri kysymysmerkki, mutta kasvattajan kerrottua, että lähisuvussa on maastoesteillä melko hyvin pärjänneitä connemaroja, päätin ravistaa kauppakättä. Maastoestepainotteisia connemaroja ei useita löydy, ja minulle riitti, että Sunnyn isä, Sunreef's Summer Wine, on ollut muutaman kerran mukana aluekilpailuissa. Kasvattaja painotti myös Riverside Colombuksen sekä Kinwood's Cuban ehdottomasti periyttävän hienoja hyppytaitoja. Mistä lienee Sunny siis perineen taitonsa, mutta loistavat ne ovat!
7.9.2011 Awana Cairo (i. Callahan)
Huom: alla vain sijoitukset! Tarkastele listaa kaikista Sunnyn starteista täällä! 01 27.09.2011 MEJ Awana Farm, 60cm, 1/10 01 10.10.2011 NJ Päivärinne, 2/3 - irtoSERT, JS (Anette N.) Kantakirjalausunto:
16. syyskuuta 2012: Chaon maastoestevalmennus Seisoin auringonpaahteessa kentän keskellä, syksyinen tuuli heitti lisää hiekkaa jo valmiiksi kuivaan kurkkuuni yrittäessäni pitää komentoa kentällä pyörivälle ratsukolle. Poni sekä ratsastaja tuntuivat olevan täysin hukassa ja etsivän toisiensa lisäksi myös itseään. Olin jo vähällä menettää toivoni, kunnes määräsin pariskunnan lämmittelyesteelle. Sunny suorastaan syöksähti piskuiselle kavaletille ja ratsastaja piti nauraen harjasta kiinni ponin porskuttaessa eteenpäin kuin idän pikajuna. ”Ahaa, se innostuu siis esteillä. Aikun hyvä.” Tokaisin ja pystytin muutaman kavaletin vielä lisää. ”Nyt keskitytäänkin sitten sun ratsastukseen.” Ilmoitin ratsastajalle, jonka hymy hyytyi nanosekunnissa. Kavalettityöskentelyssä painotin kaiken tarkkaavaisuuteni ratsastajaan. Poni hoiti homman kotiin, oli ratsastajalla millaiset avut ja millainen asento tahansa, mutta kaikki se ei kelvannut minulle. ”Pidä ryhti hypyssäkin, voit olla kevyessä istunnassa vähän pystymmässä, anna sille tilaa edestä, mutta pidä tuntuma. Muista se alapohje kiinni. Äläkä lähde noin ajoissa hyppyyn, vaan pidä vaikka siitä harjasta kiinni ja lähdet mukaan sitten, kun se ponikin hyppää. Muuten se poni ei pääse kunnolla nostamaan etuosaansa esteelle, kun sä roikut siellä sen niskassa, nyt vähän ryhti siihen hommaan, ratsastus on ylpeiden laji!” Ratsastaja-parka oli jo hätää kärsimässä ohjeistukseni alla, mutta totteli onneksi kuuliaisesti. Sitten oli aika suunnata turpamme ja nenämme kohti maastoesterataa. ”Nyt vaan muistat, mitä äsken sileällä opeteltiin ja pidät itses pystyssä siellä vaikka mikä tulisi. Ja pidät siitä harjasta kiinni, ettet lähde ennen ponia hyppyyn, onko selvä?” Ilmoitin ohjeeni ratsastajalle kysymyksen muodossa samalla kun kiinnitin kypäräkameraa. Tämä nyökkäsi tomerasti ja ohjasi ponin ympyrälle. Kokeilin vielä korvanapin toimintaa ja annoin ratsukolle lähtökäskyn. Ponitamma ryntäsi innoissaan kohti ensimmäistä estettä ja sama into tuntui tarttuvan ratsastajaan. ”Nyt tarkkana sitten, muista mitä sanoin siitä hypystä.” Ratsastaja istui satulassa toinen käsi kiinni harjassa ja lähti hyppyyn juuri samaan aikaan ponin kanssa. Suoritus oli suorastaan virheetön, vaikkei sellaista ole olemassakaan, kuin virheetön suoritus. Loppurata sujui myös loistavasti, ratsastaja kuunteli ohjeitani ja vieläpä noudatti niitä. Poni paahtoi täysillä koko radan loppuun ja olisi ollut valmis hyppäämään vielä toisen samanmoisen, niin innoissaan se oli. Komensin ratsukon jäähdyttelemään, toivotin onnea kisaradoille ja lähdin kotia kohti. | |||||||||||||||||||||||||||||
|
|