Virtuaalihevonen
Kullan Vernissa

VIR MVA Ch   (myönnetty 22.9.2014)
KTK-I   (20 + 21 + 20 + 20 = 81p.)
VVJ-II   (9 + 40 + 10 + 20 + 15 = 94p.)
SHLA-I   (16 - 20 - 26 - 30 - 8 - 15 = 115p.)

Nimi Kullan Vernissa, "Veera"
Rekisterinumero VH13-017-0645
Syntymäaika 11.7.2013, 8-vuotias
Rotu, sukupuoli shetlanninponi, tamma
Väritys, säkäkorkeus punarautias, 100 cm
Kasvattaja Aino, Golden Horse
Omistaja JP (VRL-01948), Dalback
Painotuslaji valjakkoajo (noviisi)

Luonnekuvaus

Kaunis, punarautias tamma Kullan Vernissa on luonteeltaan ystävällinen ja seikkailunhimoinen. Veera on jo pienestä pitäen sopeutunut niin kiireiseen kuin hitaaseenkin tallin arkeen, mutta ulkoilu voittaa aina sisällä nököttämisen - Veeraa saakin harva se päivä kiskoa aitauksesta ulos kaksin käsin. Tallissa Veera käyttäytyy hyvin: se seuraa korvat hörössä höristen käytävän tapahtumia ja yrittää näin houkutella ohitse kulkevat ihmiset luokseen antamaan rapsutuksia. Harjatessa Veera seisoo nätisti paikallaan eikä pelästy uusia kasvoja tai vähän ronskimpiakaan otteita, mutta nähdessään raollaan olevan oven se ei arastele talloa hoitajansa varpaita matkatessaan vapauteen. Kyllä, Veera on kova poni karkailemaan, joten sen saa säälittä sitoa kiinni suljettuun karsinaan hoitotoimenpiteiden ajaksi. Talutellessa Veeralla on myös kova kiire - usein ei yhtään minnekään, mutta monesti suoraan lähimmälle heinäkasalle.

Veera on kaikin puolin mukava ratsastaa. Se ei harrasta pukittelua tai muuta nahistelua jos siihen ei syytä ole, ja ainut syy näihin temppuihin on epävakaa ratsastaja. Veera ei kertakaikkiaan ymmärrä, jos sille annetaan jatkuvasti ristiriitaisia apuja tai jos sen selässä istutaan hytkyen ja epätasaisesti. Veera kaipaa ratsastajaltaan pehmeää istuntaa, kättä ja apuja, jolloin siitä kuoriutuu erittäin kevyt ja herkkä kouluponi. Veeran kanssa on helppo löytää yhteinen sävel, koska sillä ei ole tapana inttää vastaan perusasioista, kuten kulmaan menemisestä tai apujen kuuntelusta. Kuten hoitaessakaan, ei ratsainkaan Veera pelkää mitään - muiden ponien säpsyessä syystulen pimeydessä rahisevia puskia, ei Veera ole huomaavinaankaan moisia. Esteradat ylittyvät kevyesti eteenpäinpyrkivän ja innostuneen Veeran kanssa. Mikään automaatti ei kuitenkaan ole kyseessä - vaikka Veeralta löytyykin vauhtia ja peloton asenne esteratsastusta kohtaan, se ei pärjää radalla läheskään yhtä hyvin kuin osaavan ja neuvokkaan ratsastajan kanssa.

Kaikenlaiset erikoiset tilanteet, kuten kilpailut, eläinlääkärin tarkastukset ja maastolenkit ovat Veeran suosikkipuuhaa. Helposti sisällä tylsistyvä Veera suorastaan hehkuu itsevarmuutta ja innokkuutta tehdessään jotakin uutta ja jännää. Kilpailuissa Veera ei pelkää uusia maisemia tai muita poneja, vaan astelee paikalla tomerana kuunnellen vain ratsastajansa apuja. Maastolenkeillä rohkea Veera on usein letkan kärkenä. Rauhallinen Veera on pomminvarma valinta säällä kuin säällä ja minkälaisessa seurassa tahansa. Veera ei jää kyttäämään kahisevia puskia tai erikoisia esineitä - ei edes mopot tai palloa potkivat lapset saa Veeraa varpailleen. Veera on hyvin luottavainen poni, ja erityisesti itsevarma ratsastaja selässään se on päihittämätön poni rohkeudessa ja yhteistyökykyisyydessä!

Sukulaiset

i: Hopearinteen Scurry
rtkrj, 99.6 cm
ii: Hopearinteen Furry
mkrjkm, 95 cm
iii: Jilly Energy evm
rt, 91 cm
iie: Frisky's Mirel evm
mkmkrj, 96 cm
ie: Ponytime Lilla My
hkko, 102 cm
iei: Free Dragon's Kultakuume
105 cm
iee: PT-Fairy Friend
102 cm
e: Kullan Virsta
sysirt, 97 cm
YLA2
ei: Tähden Ristitie
m, 95 cm
YLA3
eii: Capitta
rtkrj, 100 cm
Fn
eie: Crossways Mandarin
m, 91 cm
ee: Vaahteramäen Vinsa
trn, 98 cm
YLA3
eei: Jokeri
m, 103 cm
YLA2
eee: Visna
trn, 104 cm

Jälkeläiset

05.08.2014 ori Päivärinteen Velmu isä Edenelle Xander
01.12.2014 ori Päivärinteen Ikaros isä Idya Icarus
02.04.2015 ori Päivärinteen Victor isä Vaapukan Veemil
22.05.2015 ori Päivärinteen Unisieppari isä Dreameater Dei
21.04.2017 tamma Huovilan Larissa isä Moons Royal Patriot
03.05.2017 tamma Huovilan Kultavalakka isä Carmién's Glutton

Kilpailumenestys

»   Tästä Veeran kilpailukalenteriin

Valjakkoajovalmennukset

20.10.2016 - minttu ` :n valmennus:

Mistä näitä söpöjä shettiksiä oikein sikiää! Aikaisemmin valmentamani shettikset Päivärinteessä olivat olleet yhteistyöhalukkuudeltaan melkoisia vastarannankiiskiä, joten kiltisti ja kuuliaisesti liikkuva Veera oli sekä minulle että ohjastajalle ihana hengähdystauko. Olin päättänyt sisällyttää päivän treeniin tötsiä eli treenata Veeran ja JP:n tarkkuutta. Nöyrältä ja mukavalta vaikuttava Veera suoriutui valmennuksesta kunniakkaasti ilman minkäänlaista konstailua - ilmeisesti tamma huomasi, ettei sen ohjastajan kanssa voi pelleilemällä livistää tehtävistään. Vaikka pujoteltavat tötsät kaatuivat muutamaan otteeseen, oli hommassa mukana selkeää yrittämistä, ja toistoilla sekä tarvittaessa muutamalla välin levennyksellä saatiin Veeraan itseluottamusta. Loppua kohden tamma selvitti tehtävän ongelmitta, vaikka tilaa vaunujen ja tötsän välissä oli vain 20 cm. Hienoa!

15.8.2017 - Sanin valmennus:

Saapuessani paikalle pitämään shetlanninponitamma Veeran valmennusta, kohtasin kentän keskellä valjakon, jolla näytti olevan yhteistyöongelmia. Tamma ei millään olisi halunnut kävellä eteenpäin, vaan peruutti vain taaksepäin. Vauhtiin päästyään poni ei taas puolestaan olisi halunnut kävellä pätkääkään suoraan. Neuvoin ohjastajaa vartioimaan piiskalla tamman kylkeä vähän liioitellusti ja pitämään käynnin reippaana. Valmennus aloitettiin asetuksilla keskihalkaisijalla, ja neuvoin ohjastajaa huolehtimaan, että tamma tulisi varmasti suorana tehtävään. Alun shettismäisyyksien unohtuessa ja Veeran alkaessa keskittymään ei tehtävä lopulta tuottanut sen suurempia ongelmia. Seuraavaksi jatkoimme siirtymisillä. Pyysin ensin valjakolta perus käynti-ravi-siirtymisiä ja vaikeutin tehtävää pikkuhiljaa sitten kun homma alkoi luistaa. Lopussa olikin peruutus-ravi-siirtymisten vuoro. Aluksi Veera ei oikein ymmärtänyt raviin siirtymistä, mutta JP:n napakoiden apujen myötä tämäkin alkoi sujumaan parin yrityksen jälkeen. Laukkatyöskentelyä ei tänään treenattu pitkällä kaavalla, teimme ainoastaan muutaman noston. Tämäkään tehtävä ei ollut valjakolle haastava, joten pian oli aika päättää valmennus. Neuvoin ohjastajaa ottamaan loppuveryttelyyn hieman ravia, pitkät rauhalliset loppukäynnit, ja lopuksi suuret kiitokset ponille, joka ei epäilyttävästä alusta huolimatta antautunut shettismäisten vaistojensa vietäväksi.

22.8.2017 - Sanin (VRL-01954) valmennus:

Tänään valmennettavanani oli tuttu shetlanninponitamma Veera omistajansa JP:n kanssa. Tänään oli tarkoitus harjoteilla valjakkoajon tarkkuuskoetta. Valjakko oli jo kävellyt alkukäynnit sekä ottanut hieman ravia, joten siirryimme heti taivuttelemaan ponia kunnolla. Kokemukseni mukaan Veera oli ihan tyypillinen shetlanninponi, enkä muistanut selvästikään väärin. Veera kuitenkin vertyi ja virkistyi tällä kertaa nopeasti ja taivutteluihin ei tarvinnut uhrata kovinkaan paljoa aikaa. Myöskään ponimaisia jekkuja Veeralla ei vaikuttanut tällä kertaa olevan mielessään.

Alkuveryttelyjen jälkeen aloimme työstämään siksakin muotoista sarjaestettä. Se oli Veeralle hieman vaikeampaa, sillä tamma ei ollut selvästikään tottunut vaihtamaan taivutusta nopeassa tahdissa. Ahkerien toistojen jälkeen alkoi tehtävä lopulta sujua paremmin ohjastajan terävien apujen ansiosta. Harjoittelimme samaa estettä vielä ravissa. Veeralla alkoi tässä vaiheessa olemaan jo vähän liikaa vauhtia, jolloin JP:n kaikki keskittyminen meni ponin pidättämiseen. Teimmekin väliin muutamia temmonvaihteluita ravissa, jotta tamma saataisiin paremmin kuulolle. Nyt tehtäväkin lähti sujumaan paremmin, kun Veera malttoi odottaa.

Lopuksi lähdimme työstämään vähän haastavampaa rataa ravissa. Se oli hieman noviisi-tasoa vaikeampi, mutta valjakolla oli jo niin paljon kokemusta, etten uskonut sen aiheuttavan liikaa vaikeuksia. Ravissa ei ollutkaan juuri ongelmaa, mutta laukassa alkoi ohjastajalla tulla jo kiire apujen kanssa. Treenasimme rauhallisesti vaikeimpia käännöksiä, joten pätkä pätkältä rata alkoi sujua aina vain paremmin. Pyysin valjakkoa tulemaan vielä kerran radan niin sanotussa kisanopeudessa. Muutama pallo putosi, mutta muuten heillä sujui todella hyvin radan vaikeuteen nähden ja kaikki käännökset olivat sujuvan näköisiä. Siihen olikin hyvä lopettaa ja valjakko lähti loppuravailemaan maastoon.