RIP ✝ Fellbury Winter Ballet (20.2.2021)

8.11.2019   Tuiren valmennus

Kentällä oli jo lämmittelemässä päivän ensimmäinen valjakkopari: Erikoisen värinen poni puksutti pikkutöppösillään reippaasti eteenpäin ohjastajansa Rebeccan hyräillessä jotain pirteällä äänellään. Kun he kääntyivät kulmassa minua kohti, teki tamma sen, mistä omistajansa JP oli minua varoittanutkin. "Letti on vähän varautunut ihmisiä ja uusia asioita kohtaan, se mieluummin juoksee karkuun kuin jää miettimään", oli naisen aika tarkat sanat puhelimessa. Poni teki ehkä nopeimman käännöksen valjakkokärryn kanssa mitä tulen ikinä näkemään ja oli lähdössä laukkassa minusta pois päin. Rebecca oli kuitenkin kahden sekunnin viiveellä tajunnut tamman aikeet ja sai sen pysäytettyä ja käännettyä takaisin minua kohti. "Tossa oli ehkä paras käännös, minkä olen kuunaan nähnyt", sanoin tervehdittyäni naista. "Letti on kyllä mainio koulupuolella, mutta tämä säikkyminen on hieman hankala piirre", Rebecca nauroi.

Nopeasti Letti rauhoittui tilanteen tasalle ja kuunteli tarkkaavaisesti ohjastajansa käskyjä. "Kiertäkäähän vielä kerran ihan käynnissä kentän ympäri, niin saan radan valmiiksi", kerroin ja viimeistelin puomikujan. Sen lisäksi olin tehnyt keiloista nelikaarisen serpentiinin ja yhtenä esteenä oli kulma. Siinä valjakon tulee tehdä melkein yhtä tiukka käännös kuin minkä Letti jo aiemmin teki.

"Letti on tosi hyvin kuulolla kyllä, mutta se selkeästi yrittää laistaa oikeaa puolta. Näit varmaan tossa kiemuraurassa kuinka vasemmalle kääntyminen sujui helposti, mutta oikealle se ei mene yhtä tarkasti. Koitetaas tuo kulma toiste päin." Neuvoin Rebeccaa ohjaamaan poni käynnissä kulmaukseen ja sitten kääntämään sitä oikealle. "Just noin, nyt se ainakin yritti paremmin. Teidän kannattaa treenata enemmän tota puolta tai sitten tutkia, onko sillä vaan joku jumi siellä, jos et oo ennen huomannut, että se näin tekisi."

Pistin valjakon käymään vielä kertaalleen ravissa kiemurauran, sen jälkeen pari loivempaa kulmausta ja lopuksi puomikuja niin, että keskivaiheessa pysähtyvät ja peruuttavat ulos. Kiemuralla vain yksi kartio heilui niin, että päällä oleva pallo putosi, mutta kulmaukset meni hienosti ja kujallakaan ei puomit kolisseet. Kiitin Rebeccaa ja Lettiä hyvin tehdystä työstä.

17.11.2019   Sigurin valmennus

Tänään lähdimme harjoittelemaan Letin kanssa valjakkoajon kestävyysosuutta. Olin antanut tamman luottokisaajalle vapaapäivän ja hypännyt itse kärryihin ohjastamaan tammaa. Olin kuullut, ettei Letti olisi kaikkien parhaimmillaan metsäteillä, joten päätin varmuuden vuoksi suosia tänään tammalle ennestään tuttuja reittejä.

Lähdimme tallin pihasta hieman pidemmin ohjin liikkeelle. Letillä tuntui olevan heti hyvin vauhtia, ja se näytti liikkuvan todella motivoituneesti eteenpäin. Omaa moottoria löytyi, ja siitä oli erityistä hyötyä siinä vaiheessa, kun pyysin tammaa raviin. Sen lennokkaat askeleet johdattivat meidät leveälle metsätielle, eikä minun tarvinnut pyytää tammaan lisää vauhtia kertaakaan. Ohjastaminen tuntui helpolta, kun edessä oli poni, joka teki todella paljon töitä oma-aloitteisesti.

Kun metsätie alkoi hiljalleen loppua ja pääsimme laakean ruohoalueen reunamille, pyysin Lettiä nostamaan laukan. Se reagoi melko hitaasti, mutta lähti kuitenkin viilettämään eteenpäin. Tahti oli todella tasaista, ja Letillä tuntui riittävän hyvin energiaa. Teimme ruohikolla hieman ympyröitä ja kääntymisharjoituksia, jotka sujuivat Letiltä kuin vanhalta tekijältä. Se suoritti hyvillä mielin kaiken, mitä pyysin, ja siirtyi pyynnöstäni lopulta myös rauhalliseen käyntiin, kun palasimme takaisin reitillemme.

Kuljimme hetken aikaa rauhallisesti eteenpäin, jotta Letin pulssi tasaantuisi ja pääsisimme jatkamaan loppureitin suunnittelemallani intervalliharjoituksella. Kun tamma lopulta tuntui olevan valmis jatkamaan, otin ohjia paremmin käteen ja pyysin laukannostoa. Tamma nosti jälleen hyvätempoisen laukan, mutta energia siltä alkoi hiljalleen vähentyä. Tien vierellä olevat katulamput antoivat meille hyvää rytmitystä tehtävään – ensin laukkasimme kaksi lampunväliä ja sitten menimme käyntiä toiset kaksi. Hiljalleen vaihdoimme siirtymisiä yhden katulampun välein ja lopulta kuljimme kaksi laukassa ja yhden käynnissä. Mitä lähemmäksi tallia tulimme, sitä vähemmän Letti jaksoi keskittyä askeliinsa. Eteenpäin se kuitenkin kulki pyynnöstäni, joten viimeisten siirtymisten jälkeen annoin sille hieman pidempää ohjaa ja pyysin loppumatkan ajaksi käyntiin.

Tallilla vastassamme oli tyttö, joka lupasi hetken taluttaa Lettiä tallipihalla ilman kärryjä ja hoitaa sitten laidunkuntoon. Kehuin hänelle tamman jaksamista sekä motivaatiota, ja erityisesti sitä, kuinka hienosti tamma tuntui olevan jatkuvasti kuulolla. Jätin Letin tytön hoidettavaksi ja taputin sitä vielä kaulalle kiitokseksi hienosta valmennuksesta.