VIR MVA Ch Cefnmoor Mona KTK-II, KRJ-I

5.11.2018: Nikkin valmennus

Mona kulki jo virkeästi ja sulavasti, kun saavuin Hopewoodin kentälle marraskuisena aamuna. Sää oli hieman jopa kirpeä, mutta JP oli sitä mieltä, että se piti hevosen ja ratsastajan vain sopivasti hereillä; Siispä valmennus pidettiin ulkona. Yhteistuumin päätimme skipata small talkin ja käydä suullisesti läpi, mitä tänään harjoiteltaisiin. Ohjenuorana olisi Hippoksen Helppo A -ohjelma, mutta siihen lisättäisiin sellaista, mitä tarvitsi harjoitella, ja otettaisiin pois se, mikä oli vain ajanhaaskausta Monan kanssa. Sitten vain töihin.

Radalle piti tulla harjoitusravissa, mutta koska ratsukko jo oli radalla, pyysin JP:tä ratsastamaan Monan harjoitusravissa yhden kokonaisen kierroksen, ja sitten kääntymään C:n kohdalla vasemmalle. Kevennetty ravi meinasi jopa JP:n kaltaiselta harjaantuneelta ratsastajalta tulla turhankin luonnostaan, joten homma venyi kahteen kierrokseen asti, ennen kuin olin tyytyväinen. Vasemmalle kääntyminen sen sijaan oli niin helppo tehtävä, että se meni kerralla nappiin. Kääntymistä seurasi pohkeenväistö, jonka Mona suoritti taitavasti; Tamman jalat menivä kauniisti ristiin ja se sai liikkeen näyttämään helpolta, vaikka todellisuudessa niin kaunis pohkeenväistö oli työn takana. Ratsukko oli siis harjoitellut ahkerasti jo ennen valmennusta. Keskiravia ja sitten toinen kaunis pöhkeenväistö. Seuraavaksi luvassa oli lisättyä käyntiä ja 20-metrinen puoliympyrä. "Lisää vaan sitä ympyrää, sulla on niin pieni hevonen alla", ohjeistin kentän laidalta, kun 20 metriä ei meinannut tulla täyteen. "Vielä vaan!"

Kokonaisuudessaan valmennus sujui loistavasti ja kaksikko oli mukavaa katsottavaa. Viimeiset ravitehtävät, puolikas voltti ja tervehdys pysähdyksissä, ja sitten ratsukko oli vapaa jäähdyttelemään joko kentällä, taikka maastossa oman valintansa mukaan.

16.4.2019: Crimisin valmennus

Hopewoodissa ei tullut vaihtelusta puutetta. Valmennettuani patalaiskaa Maggieta seuraava poni olikin sitten sieltä toisesta ääripäästä: mielettömän herkkä ja eteenpäinpyrkivä Mona. Raippa ei tullut kuuloonkaan – sen kanssa Mona olisi varmaan singonnut kuuhun. Nätti ja energinen ruunikko oli suorastaan rauhaton alkukäyntien aikana. JP kertoi, että se tuppasi jännittämään kovasti uusia asioita – nyt uutta valmentajaa. Annoin ponille sähläämisen anteeksi, ja ohjeistin ratsastajaa tekemään paljon siirtymisiä, pidätteitä ja ympyröitä saadakseen ponin kuulolle.

"Rauhassa vaan, anna sille tilaa", kehoitin JP:tä ponin niskan jännittyessä kireäksi, kun ratsukko ravasi ohitseni, "juttele sille mukavia." Ilmeisesti tamma oli myös tässä edellisen ponin vastakohta: välinpitämättömän sijaan liiankin sensitiivinen. Monalla oli silti erinomainen työmoraali: vaikka jännitti, se yritti kovasti tehdä mitä JP pyysi.

Ennen pitkää poni tuli kuitenkin siihen tulokseen, etten ollut vaaraksi tai edes haitaksi. Rentoutuessaan Mona alkoi näyttää todella kivoja liikkeitä. Sillä oli kaunis, pitkä raviaskel ja matkaavoittava laukka. Teimme paljon työskentelyä ympyröillä: haimme erilaisia kokoamisasteita ja askeleenpituuksia, ja asetusta sisäänpäin molempiin kierroksiin. Mona suoriutui tehtävistä mallikelpoisesti, kun enää ei ollut jännäkakka housussa.

"Hyyvä, ei ihan noin lujaa tarvitse tulla", hymyilin ratsastajalle, kun Mona laukkasi reippaasti ympyrälle. Kaarevalla uralla pidäte meni helposti läpi. Mona oli ihailtavan kuuliainen ja yritteliäs. Kokeilimme viimeisenä tehtävänä vielä laukanvaihtoja, mitkä tuottivat ponille haasteita. Pääsimme kuitenkin lopettamaan valmennuksen onnistuneeseen vaihtoon, ja Mona pääsi ansaituille loppukäynneille maastoon.