VIR MVA Ch Anffin Jericho KTK-I, KRJ-II

1.12.2020: Ajatuksen voimalla (kirjoittanut omistaja)

Tänään Dingleen oli satanut maahan ohuen ohut kerros kuuraista lunta. Olin päättänyt jo eilisiltana, että tänään ratsastaisin yhden suosikkiponeistani eli Jerichon. Onneksi Jericho on luonteeltaan niin rauhallinen ja järkevä, että sen kanssa ei tarvinnut pelätä mystisen lumipeitteen häiritsevän suoritustamme.

Jericho oli valmiiksi tallissa fleeceloimi päällään. Kuullessaan saappaiden kopinan kivisellä tallikäytävällä kurkisti ruunivoikon oriin pää jo karsinan oven yli minua kohti. En tiedä mitään hellyyttävämpää, kuin muhkeassa talvikarvassa pieniä korviaan höristelevät ponit. Jericho on aina niin iloinen saadessaan ihmisseuraa, että sen silmät suorastaan sädehtivät aamupäivän auringon alla kimmeltävässä tallissa.

Varusteltuani Jerichon (mikä luonnollisesti sujui täysin ongelmitta) siirryimme kentälle. Ponnistin portin luona natisevan nahkasatulan päälle ja lähdimme kiertämään rauhalliseen tahtiin uraa. Tarkoituksena oli tänään viilata laukannostoja. Jerichon vahvuus on ehdottomasti sen maltti ja positiivinen herkkyys - kun kunnon yhteys on löytynyt, ei oriin ohjaamiseen tarvitse muuta kuin hyvän istunnan ja kevyen käden. Lämmiteltyämme ravissa molempiin suuntiin muutamien pääty-ympyröiden voimin aloimme harjoittelemaan laukannostoa. Tavoite oli saada nostosta täysin saumaton ravista, käynnistä ja lopulta pysähdyksestä.

Ensimmäinen laukka Jericholta nousi hieman kankeasti nytkähtäen muutaman lennokkaan raviaskeleen kautta. Pidin mielessäni suosikkikouluratsastusblogini ohjeet, jota olin viime yönä kerrannut päivän treenit mielessäni: laukannostoissa on muistettava pitää sisäohja löysänä, laukka nousee ulko-ohjan tuella. Olen aiemmin kyseenalaisen tasoisessa ratsastusopetuksessa oppinut, että laukka tulisi aina nostaa vahvasti sisäänpäin asetetulla hevosella. Luin, että esimerkiksi vasemmassa laukassa "lukitsemalla" hevonen sisäänpäin ei hevosella ole mahdollisuutta työntää vasenta takajalkaansa kunnolla rungon alle. Tänään halusin hioa blogista lukemaani vinkkiä - jospa sillä saisi eroa nostojen keveyteen.

Seuraavassa laukannostossa pidin tiukasti mielessäni sisäohjan myötäyksen. Jericho tuntui aluksi olevan hämillään muuttuneesta laukannostoavustani, mutta toisella yrittämällä laukka nousi niin kevyesti ja hyvin työntäen, että se tuntui kuin keinuhevosen heilahdukselta. Laukka lähti pyörimään nostosta hienosti ja Jericho tuntui kevyeltä kuin höyhen allani. Otimme laukannostona ravista molempiin suuntiin ja ylläpidimme laukkaa aina pitkän sivun verran. Pari kertaa testasimme myös vinkkiä nostaa laukka pohkeenväistön jälkeen. Jericho alkoi notkistumaan käsissä huomattavasti ja jokainen nosto oli edellistä kevyempi.

Otimme ravista tehtävien nostojen jälkeen reilut välikäynnit. Jericho venytti tyytyväisenä kaulaansa kauas pitkälle ja alas ja se rentoutui alla selkeästi. Ihastelin hetken kuuran kuorruttamia irlantilaismaisemia kentän ympärillä, kunnes oli aika palata hommiin. Kerätessäni ohjat käsiini Jericho palasi entistä parempaan muotoon ja tunsin, kuinka se polki takajalkoja kunnolla alle.

Rupesimme treenaamaan laukannostoja käynnistä. Laukannostot tapahtuivat aina pitkälle sivulle päin kentän kulmista. Tällä kertaa Jericholle ei tarvinnut muuta kuin hieman ottaa tukea ulko-ohjasta ja asettaa painoa sisälle, niin se jo ymmärsi mistä on kysymys. Laukka nousi käynnistä erinomaisesti - kerrassaan niin hyvin, että minua harmitti ettemme olleet kilpailuradalla. Onnistuneiden käynnistä nostojen jälkeen yritimme vielä nostoa pysähdyksestä. Jericho reagoi apuihin välittömästi ja nosti laukan niin komeasti hieman ylöspäin ponnistaen, että tuntui kuin olisi ollut pegasoksen kyydissä. Treenin jälkeen lähdimme kävelemään tyytyväisinä lyhyelle metsäpolulle. En tiedä johtuiko se onnistuneesta treenistä vai tuoreesta lumesta, mutta Jerichon kultainen karva kimmelsi tänään silmissäni kirkkaammin kuin koskaan.