Päivärinteen Miro

 

Nimi:	Päivärinteen Miro, "Miro"		Rekisterinumero:	VH13-017-0642
Syntymäpäivä, ikä:	10.6.2013, 8v		Täyttänyt 3 vuotta:	10.9.2013
Rotu, sukupuoli:	shetlanninponiori		Väritys, säkäkorkeus:	rautiaanpäistärikkö, 100 cm
Omistaja, kotitalli:	JP (VRL-01948), Päivärinne		Kasvattaja:	JP, Päivärinne
Koulutustasot:	He B; 60 cm; vaativa valjk.		Painotuslaji:	yleispainotus

    Kiltti ja rohkea Miro

Komea rautiaanpäistärikkö Miro putkahti maailmaan eräänä kesäkuisena iltana emänsä karsinassa. Tuona päivänä satoi kaatamalla ja Miron syntymähetkellä ukkonenkin paukkui. Miro otti kuitenkin kovista ja yllättävistä äänistä huolimatta ensiaskeleensa rohkeasti pää pystyssä ja tutustui korvat hörössä kaikkeen mitä se suinkaan ylsi haistelemaan. Näin ollen jo varsasta pitäen Mirosta kasvoi erittäin tyyni, kärsivällinen, ja ennen kaikkea pomminvarma poni.

Vaikka Miro ei ole käytökseltään mikään tyypillinen ori, tekee se silti orimaisia asioita mielellään. Kesälaitumilla Miro haastaa mielellään kaverinsa nahisteluihin ja laukkakisoihin, ja toisinaan sen menoa saa seurata hiki otsalla. Joukossa tyhmyys tiivistyy käy tosiaan Miron kohdalla toteen, mutta ihmisten kanssa oriherra muuttuu suorastaan lauhkeaksi. Miro seuraa taluttaajansa rennosti löntystellen korvat hörössä ja tarkkailee lähiympäristön puuhia tuuhean otsatukkansa alta. Rohkean ja ystävällisen Miron voi huoletta luottaa perheen pienimmänkin käsiin, sillä se ei säiky, ei pure eikä potki, ja suorastaan ottaa tehtäväkseen pitää ihmisystävästään huolta.

Hoitaessa Miro tuhisee tyytyväisenä silmät ummessa. Se seisoo paikallaan kuin tatti läpi harjauksen, tosin joskus Miro saattaa hamuta hoitajansa taskut hieman liian perusteellisestikin läpi herkkujen toivossa - silloin tällöin joitain takkeja ja paitoja saatetaan ulos Miron karsinasta kahdessa osassa. Kavioiden puhdistuksesta Miro ei pahemmin välitä, ja se saattaakin joskus kiskaista koipensa hoitajan käsistä melkoisella voimalla. Satulointi ei luonnollisesti kuulu myöskään tämän shetlanninponin suosikkeihin, ja Miro tekeekin kaikkensa saadakseen vatsansa pullistettua vähintäänkin koko karsinan kokoiseksi, jolloin hoitajan täytyisi poistua sen hiostavan nahkalärpäkkeen kanssa.

Ratsain Miro ei ole mikään helpoin otus, mutta se ei myöskään ole turhan haastava tai itsepäinen. Se kuuntelee pohkeita ja ohjasapuja erittäin hyvin eikä vauhdissakaan ole valittamista, mutta ratsastuskentän kulmiin Mirolla ei ole mitään asiaa. Miro taipuu mitä ihmeellisimpään asentoihin välttääkseen kulman kautta kulkemisen - tämä poni vaatii topakan ratsastajan jotta kavioura ei alkaisi muistuttamaan keskiympyrää. Miro taitaa monenlaiset koulukiemurat unissaankin ja suorastaan rakastaa niistä. Pohkeenväistö ei saa Miroa hidastamaan tai vänkäämään vastaan, vaan se nauttii näistä arjen pienistä haasteista. Miro on hauska esteponi: se menee epäröimättä esteen kuin esteen ylitse, mutta toisinaan radan edetessä kertyy Miron vauhtimittariin myös hieman ylinopeutta.

    Sukuselvitys

i: Crowvalley Willie KTK-III, ERJ-III	ii: VIR MVA Ch Emil Ö YLA2, ERJ-IV	iii: Tulpandals Meldon
		iie: Delaney S
	ie: VIR MVA Ch Tulpandals Linnea YLA2	iei: Mårten K
		iee: Henrike v.d. Cadassi
e: Glowmoor Felicia	ei: Renzo v.d. Graafkamp	eii: Ramon v.d. Graafkamp
		eie: Elsebtje v.d. Nachtsum
	ee: Yvergårds Amelie	eei: Oktan SWE
		eee: Yvergårds Amanda

Milon isä, Crowvalley Willie, on jo ennen vuotta 2008 toimineen Crowvalley Shetlandsin kasvatti. Willie on rautias, 96 cm korkea oriherra, ja luonteeltaan erehdyttävän paljon samanlainen kuin Miro. Willie on parhaimmillaan ihmisten seurassa - se on peloton, yhteistyöhaluinen ja rauhallinen. Willie rakastaa hoivaamista ja tykkää haastaa itsensä ratsastunneille - mitä hankalampi tehtävä, sitä tyytyväisempi ori. Willien bravuuri on ehdottomasti esteratsastus, jossa se hyppääkin jopa 70 cm korkeita esteitä, ja on sijoittunut yli 50 kertaa elämänsä aikana. Jälkeläisiä Williellä on toistaiseksi kaksi Miron lisäksi.

Milon emä, Glowmoor Felicia, on Päivärinteeseen tilausvarsana hankittu poni. Se on kasvatettu Glowmoor Shetlandsissa, se on 101 cm korkea ja väritykseltään harvinainen ruunihallakko. Luonteeltaan myös Felicia on Miron tapaan viilipyttymäisen tyyni ja ystävällinen. Felicia on äärimmäisen kiltti ratsastaa - se suorittaa tehtävänsä kunnialla eikä alennu muiden ponien tapaan itsepäisiin kommervenkkeihin. Felician ratsastettavuus on hyödyksi kilpailuissa joissa se käy, ja joissa se on myös sijoittunut lukuisia kertoja. Felician tulevaisuus on siitostammana, ja Miro on sen ensimmäinen varsa.

    Jälkeläistiedot

Mirolla ei ole jälkeläisiä.

    Kilpailutulokset

Valjakkoajo - 10 sijoitusta
27.09.2013 VVJ Breandan, vaativa yhdistetty yksilöille, 3/37
30.09.2013 VVJ Ponipallero, vaativa yhdistetty yksilöille, 2/27
30.09.2013 VVJ Cup Konkkaronkka, vaativa yhdistetty yksilöille, 2/104
01.10.2013 VVJ Konkkaronkka, vaativa yhdistetty yksilöille, 4/40
02.10.2013 VVJ Brynhild, vaativa tarkkuuskoe pareille, 1/16
03.10.2013 VVJ Huvitus, vaativa yhdistetty pareille, 2/16
05.10.2013 VVJ Brynhild, vaativa tarkkuuskoe pareille, 3/16
09.10.2013 VVJ Konkkaronkka, vaativa yhdistetty yksilöille, 1/40
17.10.2013 VVJ Konkkaronkka, vaativa yhdistetty pareille, 5/27
19.10.2013 VVJ Konkkaronkka, vaativa yhdistetty pareille, 3/27

Kouluratsastus - 5 sijoitusta
01.10.2013 KRJ Diega Ponies, Helppo C, 1/40
03.10.2013 KRJ Diega Ponies, Helppo C, 1/40
04.10.2013 KRJ Diega Ponies, Helppo C, 2/40
06.10.2013 KRJ Diega Ponies, Helppo B, 3/40
14.10.2013 KRJ Diega Ponies, Helppo B, 4/40

    Valjakkoajovalmennukset (5 kpl)

Komea ja syötävän suloinen Miro-poni liikkui valjakon edessä reippaasti ja eteenpäinpyrkivästi. Oria ei ollut tarvis kannustaa eteenpäin, sillä se liikkui hyvin ilman avustustakin. Niinpä kehtasin teettää heille jo alkutunnista hiukan vaikeamman kaliiperisia tehtäviä. Aloitimmekin reippaalla kiemurauralla ravitahdissa. Miro liikkui yhä kepeästi ja taipui pienellä avulla hienosti kiemurallekkin. Ohjastajansa avustuksella kuvioon saatiin myös voimaa ja näyttävyyttä. Virheettömän suorituksen jälkeen annoin heille luvan tulla saman laukassa. Kovemmassa askellajissa Miroa olikin jo hankalampi kääntää, eikä se olisi millään tahtonut nyt tehdä niin kuin piti. Pienen pakottamisen jälkeen poni kuitenkin oivalsi ettei sen maailma kaatuisi muutamaan laukka-askeleeseen kiemurauralla. Ehdimme hyvin keskittymään myös muihin liikkeisiin, kuten lisättyyn raviin. Jopa kärryjen edessä poni suoriutui siitä alusta asti virheettömästi ja kepeästi kuin keijukainen. Niinpä sekä minä että ohjastaja olimme erittäin tyytyväisiä valmennuksen jälkeenkin. Mirosta voi tulla vaikka kuinka hieno valjakkoratojen ruusukehai!

Katsoin kun energiaa puhkuva, komea Miro saapui valmennukseen ohjastajansa kanssa. Selitin alkuun mitä aikoisimme tunnilla tehdä. Pyysin ohjastajaa ravissa tekemään kiemurauraa pitkälle sivulle ja toisella pitkällä sivuilla harjoiteltiin ravista pysähtymistä. Kiemurat onnistuivat oikein hienosti, mutta pysähdyksissä väliin tuli muutamia käyntiaskeleita, jotein niitä hioimme tarkemmin. Hetken päästä poni taisi ymmärrtää täysin mitä tehdä ja pysähtyi oikein nätisti. Oli siinä tosin ohjastajassakin kehumista, kun niin hienosti ajoi tätä oria.

Seuraavaksi kokeilimme pitkillä sivuilla lisättyä ravia. Upea lisätty ravi irtosi oriista pienen hiomisen jälkeen. Harjoittelimme myös isolla kahdeksikolla kumpaankin suuntaan taivutasta, josta Miro suoriutui kunniakkaasti. Tämän jälkeen Miro sai levätä hiukan, ennen kuin aloimme testaamaan peruutuksia.

Ohjastaja pyysi ponia peruuttamaan yksi askel kerrallaan. Aluksi se tuotti hieman vaikeuksia, mutta pienen ajan kuluttua ori kulki oikein hienosti peruutuksissa. Sitten otimme vielä laukkaa ympyrällä poni taivutuksessa. Kokeilimme vielä pitkällä sivulla loivaa laukkakiemuraa, joka sujui oikein hienosti, muutamaa raville pudottamista lukuunottamatta. Lopulta oli loppuravien- ja käyntien paikka. Voin sanoa, että Mirosta tulee varmasti oikein hieno ja näyttävä valjakkoponi.

Tänään oli tarkoituksena harjoitella kestävyyskokeeseen ja Miro ja JP odottelivat minua metsäreitin reunalla. Koko reitti oli kaikenkaikkiaan 10 km pitkä ja se oli tarkoitus suorittaa tunnissa. Reitin varrelle olin kasannut erilaisia esteitä mm. kiviä ja puun runkoja. Itse seuraisin matkaa perästäpäin omilla vaunuillani. Valjakko lähti reippaasti ravilla alkuun. Ensimmäinen osio osoittautui Mirolle helpoksi, sillä se oli tottunut ravaamaan pitkiäkin matkoja. Ori taipui metsien mutkissa hyvin ja JPn ja groomin yhteistyö oli saumatonta. Valjakko nosti laukan kun oli noin kilometri esteosuuteen, joka tulisi suorittaa käynnissä. Miro oli tarkkana jokaisen esteen kohdalla ja se taipui niiden ohi taidokkaasti. Groomilla oli täysi työ pysyä kyydissä JPn käännellessä oria milloin mihinkin suuntaan. Valjakko selviytyi esteosuudesta kuitenkin nopeasti ja virhepisteittä. Annoin matkan jälkeen kehut sekä ohjastajalle, groomille, että Mirolle. Ori oli hiestä märkä ja paluumatka ravailtiin ja käveltiin rennoissa merkeissä.

Tänään Miron kanssa harjoiteltiin vaativan koulukokeen muutamia juttuja: lisättyä ravia lävistäjällä, volttikahdeksikkoa ja pysähdyksiä. Ohjastaja oli jo jonkin verran lämmitellyt ponia käynnissä ja ravissa, joten pääsimme suoraan aloittamaan treenauksen. Ensimmäisenä tehtävänä oli ravata uraa harjoitusravissa, taivuttaa lyhyen sivun kulmien läpi ja kääntää lävistäjälle ja lisättyä ravia lävistäjän loppuun, josta jälleen siirtyminen harjoitusraviin ja uralle. Mirolla oli hieman asenneongelmaa lyhyen sivun kulmien kanssa, mutta ohjastaja oli hyvin jämäkkänä niiden suhteen eikä antanut ponin mutkitella pois kulmasta. Lisäys oli alkuun vähän laiskahko, mutta parani muutaman kierroksen jälkeen hienoksi. Pienen käyntitauon jälkeen ratsukko sai sitten jatkaa pysähdysten ja volttien treenaamista. Valjakon tuli mennä ympäri kenttää harjoitusravia ja pysähtyä tasaisesti ja mahdollisimman pienillä avuilla ja sitten taas jatkaa matkaa. Molempiin suuntiin Miro pysähtyi suoraan, ja kunhan kulmien taisteluista pikku hiljaa alettiin pääsemään, oli meno muutenkin oikein hyvännäköistä. Valmennuksen loppuun valjakko sai loppuverryttelyn merkeissä tulla vielä volttikahdeksikkoa pituushalkaisijalla niin, että kahdeksikkoja mahtui sille kokonaisuudessaan kolme: yksi halkaisijan alkuun, yksi keskipisteeseen ja kolmas loppuun. Miro taipui kivasti ja oli tehtävästä selvästi innoissaan. Sitten olikin jo aika päästää valjakko kävelemään ja jäähdyttelemään.

Tänään olin saapunut valmentamaan veikeän väristä shetlanninponia Miroa ratsastajineen. Heti alkulämmittelyistä lähtien Miro oli tehnyt selväksi sen, että kulmiin ei varmana mennä ellei sitä ihan väkipakolla sinne tunge. Myös hieman tahmeaa etenemistä oli huomattavissa, kun oli tarkoitus ravata tai laukata. Käskin ratsukon heti alkajaisiksi tekemään voltit jokaiseen kulmaan, joihin ratsastaja nyt sai jääräpäisen poninketaleen ratsastettua. Voltit ratsastettiin ravissa, lyhyet sivut mahdollisimman hitaassa ravissa ja pitkät sivut laukattiin. Laukka pyöri oikein mallikkaasti, mutta oli laukassa vielä vaikeampi saada ratsastettua kulmaan, minkä vuoksi ori fuskasi muutaman kerran suoraan lyhyelle sivulle ilman kulmaa. Volteilla meno oli oikein mallikasta. Miro kuunteli hyvin eikä protestoinut vaan teki tyytyväisenä työtä käskettyään. Seuraavaksi ratsukko sai tulla kolmikaarista kiemurauraa. Ensin ravissa muutaman kerran läpi, minkä jälkeen ensimmäinen ja kolmas kaari myötälaukassa ja keskimmäinen vastalaukassa. Miro vaihtoi mieluusti vastalaukan oikeaksi toisella kaarella, minkä vuoksi sain muistuttaa ratsastajaa oikeanlaisista avuista ja painopisteen pitämisellä laukan suuntaan. Viimeiset kiemuraurat menivät hienosti kunhan ratsastaja pääsi jyvälle asiasta ja Mirokin ymmärsi nöyrtyä. Tehtävän jälkeen annoin ratsukolle loppupalautteen ja sen ansaitsemat kehut.

    Kouluratsastusvalmennukset (4 kpl)

Pieni päistärikkö shetlanninponi tepasteli terhakkaasti pitkin ohjin kentällä. Aloitimme valmennuksen alkuverryttelyllä, pyysin ratsukkoa siirtymään kevyeeseen raviin ja tekemään 10m voltit kulmiin. Miro kuunteli apuja herkeämättä, mutta kulmavoltit osoittautuivat herran kanssa todella hankaliksi. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, ja päättäväisellä menolla Miro saatiin tekemään useampikin täysin pyöreä voltti. Vaihdoimme suuntaa ja sama toistettiin vasemmalle. Kun ponin askel muuttui pidemmäksi ja se vertyi kunnolla, aloitettiin pysähdysten tekeminen ravista kentän keskelle. Huolellisesti valmisteltuina saatiin todella mallikkaita pysähdyksiä aikaan. Seuraava tehtävä oli saada neljän askeleen peruutuksia. Alkuun Miro hieman vastusteli ja peruutti vinoon, mutta kun ratsastaja piti pohkeet lähellä ja oli itse suorassa, niin jo alkoi ponikin peruuttaa mielellään. Peruutuksia harjoiteltiin useampia kertoja ja tätä ponia ei voi kuin kehua! Lopuksi tyytyväinen poni ravasi kauniissa muodossa, täysin ratsastajan alla, suloisesti pärskien.

Kuuman kesäpäivän kääntyessä iltaan saavuin Päivärinteeseen tähtivalmentajaksi. Tai no, palkatuksi valmentajaksi, joka itsensä tähdeksi mieltää. Ensimmäisenä uljaana ratsuna kentälle saapui juuri metrin korkeudeltaan oleva Miro ratsastajansa JP:n kanssa. Valmentajan suunnitelmat tunnin aiheesta vaihtui lennosta, sillä vaikka pikkuori eteni varsin lennokkain askelin alkuraveissa, ei laukanvaihdot ehkä sopineet tälle päivälle. Päätimmekin keskittyä suoruuteen, sillä JP:n mukaan Miro välttelee suorana liikkumista viimeiseen saakka. Tämän huomasimmekin yksinkertaisessa harjoituksessa ravata keskihalkaisijaa suoraa, sillä ponin takapää meni aivan omia raitojaan. Valmennuksen hittiohjeeksi muodostui nopeasti ulko-ohja sisäpohje, jolla orin takapää saatiin hieman enemmän etupään kanssa samalle linjalle. Laukassa ori ihme kyllä tuntui liikkuvan hieman suorempana, liekö vauhdin tuoma hurma, vaiko vihdoin läpi menneet avut. Tunti olikin hyvä lopetella tähän, ennen kuin koko kolmikko saisi lämpöhalvauksen!

Ratsukko oli jo lämmitellyt kun saavuin kentälle. Tarkoituksena oli harjoitella vastalaukkaa kiemurauralla. Pyysin JPtä ratsastamaan ensin kiemurauran ravissa ja keskittymään taivutuksiin, jotta myös Miro saisi myös hieman kuvaa mitä oltaisiin tekemässä. Seuraava kierros suoritettin laukassa ilman laukanvaihtoja. Miro sai ilmeisesti hieman heikot avut, sillä se vaihtoi laukan automaattisesti oikeaan toisessa käyrässä. Toinen kierros sujui jo huomattavasti paremmin ja Miro piti vastalaukan koko kiemurauran ajan. Myös taivutukset oikeassa laukassa sujuivat loistavasti ja Miron takaosa työskenteli tasaisesti koko suorituksen ajan. Lopputunnista JP taivutteli Miroa ja ori vääntyili mitä ihmeellisiimpiin asentoihin. Kehuin kumpaakin hyvästä tunnista ja annoin heidän suorittaa loppuverryttelyt itsenäisesti.

Miro ja JP olivat jo kävelemässä kentällä kun saavuin paikalle. Poni näytti olevan virkeänä ja reippaana kävellessään uraa ympäri. Tosin itse uran kävely näytti olevan melkoista kiemurtelua. Aloitimme siis verryttelyt niin, että ratsastaja teki jokaiseen kulmaan voltin ja ratsasti sisäpohkeella ponia enemmän aidanvierelle. Aluksi Miro oli melkoisen kuuro sisäjalalle mutta muutaman napakamman avun jälkeen alkoi tehtävä sujua ihan mallikelpoisesti. Vasemmalle Miro oli hieman jäykempi mutta pitkien taivutusten avulla vetreytyi nopeasti tasaiseksi molempiin suuntiin. Verryttely laukassa tapahtui pääty-ympyröillä, samallalailla pitkiä taivutuksia tehden. Halusin ratsastajan työskentelevän ponia hieman rennommaksi ja venyttämään selkäänsä enemmän. Verryttelyjen jälkeen otimme hetken välikäynnit jotta sekä ratsastaja, että poni saivat vetää vähän henkeä. Itse tehtävänä oli tänään vastataivutukset ympyrällä. Miro oli hyvin kuulolla ja taipui rennosti joten korjasin lähinnä ratsastajan omaa istuntaa ja apujen käyttöä. Ei liian isoja liikkeitä herkän ponin selässä jotta tasaisuus säilyy liikkeessä. Kehotin pitämään myös käsiä hieman lähempänä toisiaan ja ranteet suorassa, ettei meno näytä polkupyörällä ajolta. Mirolla on kyllä ehdottomasti hienot liikkeet noin pieneksi poniksi!

    Päiväkirjamerkinnät (2 kpl)

Vasta hieman yli 3-vuotias Miro vietiin Sevrus Shetland Poniesin match show'hun sunnuntaina 22.9. kahden muun ponimme, Serenan ja Helmin, kanssa. Miron luokka alkoi heti kymmeneltä aamulla, ja Miron parina oli hienon värinen Sömnbacka's Elderberry. Miron käyttäytyminen kehässä oli suorastaan esimerkillistä, mutta se oli odotettavissa Miron perusluonteeltaan pohjalta. Tuomari palkitsi siis Miron punaisella ruusukkella (paremmalla), ja lopuksi kaikista punaisen ruusukkeen saaneista oreista parhaaksi (PUN1). Myöhemmin esiintyneet tammamme eivät myöskään jättäneet tuomaria kylmäksi - Serena päätyi tammojen PUN2- ja Helmi SIN1-sijalle - kasvattimme jatkoivat siis matkaansa BIS-kehään. BIS-valinnoissa monet hienot ponit pistettiin vastakkain, mutta Miro päätyi ohitse muiden BIS I-sijalle! Myös Helmi kipusi hienosti BIS III-sijalle. Näin hienosti siis Päivärinteen ponit pärjäsivät tässä match show'ssa :)

Aamulla kukonlaulun aikaan heräteltiin tyytyväisenä nukkuva Miro näyttelypäivää varten. Näyttelyt järjestettiin BPS:n tiloissa, jonne ajomatkaa tuli kertymään parisensataa kilometriä. Matka sujui ongelmitta, niinkuin se Miron kanssa aina sujuukin - välietapeilla kurkistaessamme Miron traileriin rouskutteli ori vain tyytyväisenä heinäverkon antimia. Oriluokka pidettiin päivän ensimmäisenä luokkana, joten saapuessamme paikalle ammotti kehä vielä tyhjyyttään, mutta pari muuta oria näimme harjoittelemassa ravia hieman etäämpänä. Teimme vielä viimehetken puunaukset takkutukan harjauksesta showshinella jynssäämiseen ennen kuin lähdin Miron kanssa lämmittelemään ravia kauemmas trailerialueesta. Muutama tallityttö jäi auton luokse harjaamaan kahta muuta näyttelyssä esiintyvää poniamme, Helmiä ja Veeraa. Näin esittäjän onneksi Miro tuntui olevan erittäin vireällä tuulella, ja ravi irtosikin oriista todella ponnekkaasti ja reipastempoisesti. Otimme myös muutamat harjoitusseisotukset, mutta se ei tuottanut maltilliselle Mirolle minkäänlaisia ongelmia - eikä se koskaan olekaan tuottanut.

Luokan alkaessa kehään asteli mukanamme seitsemän muutakin oria. Kanssaesiintyjät olivat poikkeuksellinen innoikkaita ja energisiä, ja parilla esittäjällä olikin täysi työ pitää otuksensa aisoissa - olihan siinä olo melkein kuin huijarilla, kun oma orini muistutti käytökseltään ennemminkin kilpikonnaa. Miro esiintyi tuomarille hyvin - paikallaan se pysyi seisotuksen ajan esimerkillisesti, paria steppausaskelta lukuunottamatta. Askellajit Miro esitti myös hyvin - erityisesti ravissa tuntui siltä, kun Miro olisi juoksuttanut minua, eikä toisin päin. Viimeisten oriiden esiinnyttyä jaettiin palkinnot - ja kuinka ollakaan, meidän Miromme sijoittui ensimmäiseksi! Jäimme odottelemaan muiden luokkien loppua trailerin luona, ennen kuin siirryimme BIS-valintoihin. Meitä vastassa oli yksi aikuinen tamma sekä nuori ori. Pienen pohdinnan jälkeen suuntasi tuomari kuitenkin askeleensa meitä kohti - Miro oli näyttelyn BIS I! Muistoksi tästä päivästä saimme suuren, hopeisen pytyn, pari hienoa ruusuketta sekä kallisarvoista kokemusta tulevaisuutta varten.

Sivuston ulkoasu, tekstit ja valokuvat © Henna L./JP, ellei toisin mainita  ‒  Grafiikat © Ritva's Gallery
Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen  ‒  mitään tällä sivustolla mainittua ei ole/tapahdu oikeassa elämässä!

Tekijänoikeudet  ‒  Sähköposti  ‒  Etusivu