20.10.2019: Ensimmäiset näyttelyt

Selaillessani eräänä päivänä VRL:n näyttelykalenteria huomasin yhden näyttelykutsun, joka oli avoinna muutaman muun rodun lisäksi welsh cob-tammoille. Ensimmäistä kertaa näyttelyt, jotka sopii Britalle - ei muuta kun tuumasta toimeen, ilmoittautumislomaketta täyttämään ja näyttelyposeerauksia treenaamaan! Kaikkien onneksi Brita on hyvätapaisuudessaan vaivaton käsitellä ja esittää. Meidän ei tarvinnut muuta kuin vähän treenata ravin esittelyä, ettei sitten h-hetkellä Brita mieti, että minnehän tuo hullu nyt yrittää juoksennella.

Kisapäivänä maahan oli satanut ohut kerros lunta ja ilma oli kirpeän raikas. Tänä syksynä kylmyys tuli niin äkkiä ja yllättäen, etteivät ponit näyttelyssä olleet juuri ehtineet edes talvikarvoja kasvattaa. Brita esiintyi näyttelyn neljännessä luokassa, joten olimme ehtineet jo hyvän tovin katsella muiden luokkien menoa. Britan luokassa oli viisi muuta tammaa, kaikki hirveän tyylikkäitä ja isoja.

Me tultiin Britan kanssa näyttelyyn pääasiassa hakemaan kokemusta. Kyllä minä tiesin, että Brita on hieno ja varmasti ainakin irtosertin arvoinen, mutta kun Brita palkittiin luokkansa parhaana niin minulta meinasi kuitenkin tipahtaa leuka lattiaan. Ei muuta kun rallienglannilla tuomarin kiittelyä ja kunniakierrosta vasempaan. Iltapäivällä osallistuimme vielä best in show-kehään. Koska luokkia näyttelyssä oli vain viisi, niin MVA-serti oli tienattu jo pelkällä luokkavoitolla, mutta Brita sijoittui siltikin kaupan päälle hienosti BIS2! Koko näyttelyn voitti toinen welsh cob-tamma. Kyllä kakkossijalta saatiin siltikin kivasti kotiinviemistä: ruusukkeita, kukkia, pokaalia, loimea ja rehuja. Ei voi kuin olla ylpeä meidän hienosta leidistä.

22.7.2019: Mitä seuraavaksi?

Brita on nyt asustellut Vinterdalissa muutaman viikon ja minä aloin jo pohtimaan, että mikäs meidän seuraava strateginen liike olisi. Varsaa, kisoja, valmennuksia? Ratsastus Britan kanssa on sujunut siedettävästi. Minä vähän kokemattomampana kuskina joudun todella pistämään taitoni koetukselle tämän tamman selässä. Osaava siskoni sitten saa Britan näyttämään ihan älyttömän hyvältä (ja minut älyttömän huonolta). Näin ollen realistisin seuraava liike olisi siis valmentautua itse Britan kanssa, ja sitten ehkä käydä jossain pienissä harjoituskisoissa kerryttämässä kokemusta. Onneksi kärryponina Brita ei ole läheskään yhtä herkkä. Luulen, että laji sopii tammalle paljon paremmin, koska Brita vaikuttaa kärryjen edessä paljon rennommalta eikä minun ole tarvinnut hävetä osaamistani joka kerta. Varsan Britalle todellakin haluan, mutta se jääköön ehkä parin vuoden päähän. (Myönnettäköön, että olen kuitenkin jo vähän salaa surffaillut welsh-orien omistajien nettisivuilla.)

20.7.2019: Brita on täällä!

Oli lauantai ja kello oli varmaan hädin tuskin seitsemän, kun heräsin kovaan räminään pihallani. Kurkistin silmät yhä unihiekassa ikkunasta ulos. Joku parkkeerasi traileria tallipihaan. Brita! Väsymys kaikkosi hetkessä mielestäni! Kiskoin eteisessä crocsit jalkaan ja aamutakin päälle ja lähdin hölkkäämään pihalle ihanaa tammaani vastaan. Traileria vetävästä maasturista nousi ylös karvainen mies, joka tervehti minua ruotsiksi. Hän iski kasan dokumentteja käteeni ja poistui sitten avaamaan trailerin luukkua. Selaillessani papereita kurkistelin salaa traileriin – siellä se minun aarteeni on! Brita peruutti ulos trailerista hätäisen oloisena ja pysähtyi sitten pihalle järkyttyneen näköisenä bambinsilmät suurina. Ojensin osan allekirjoitetuista papereista takaisin kuskille, joka vuorostaan tyrkkäsi Britan riimunnarun käteeni ja nousi sitten sanaakaan sanomatta takaisin maasturiinsa ja kurvasi pihastani pois. Kolme minishettistäni olivat kerääntyneet pihaton reunalle hirnumaan uudelle jättiläisystävälleen kiinnostuneina. Brita tuntui kuitenkin olevan niin järkyttynyt uusista maisemista, että se vain seisoi aloillaan väristen ja tuijotti korvat pystyssä tallipihaa. Silittelin ja juttelin hetken Britan kanssa, kunnes talutin sen karsinaan pienen heinäkasan pariin.

18.7.2019: Koeratsastus

Odottelin sormet syyhyten, kädet vapisten ja sydän pamppailen työpäivän päättymistä. Tänään pääsisin koeratsastamaan sen hienon cob-tamman, ja vielä aivan ensimmäisenä. Jos tamma olisi lupaava ja tekisin myyjään vaikutuksen, voisin varmasti kirjoittaa paperit jo samana päivänä. Kellon lyödessä tasan tarkkaan 16:00 minä ampaisin ylös pölyisestä toimistotuolistani, vaihdoin vessassa ratsastusvaatteisiini ja hölkötin autolle. Tamman myyjälle ei ollut ajomatkaa kuin vajaa puolitoista tuntia.

Saavuin tallille ajallaan. Jätin autoni parkkiin vihreänä kukkivan metsätien varteen, ja kävelin sisään hieman ränsistyneelle tallipihalle. Talli ei selvästi ollut nähnyt remonttia 90-luvun jälkeen. Hevoset tarhoissa vaikuttivat kuitenkin hyvin hoidetuilta ja kiinnostuneilta minusta. Ennen kuin ehdin tarhan reunalle silittämään uteliaita karvakorvia, näin ruskeahiuksisen naisen kurkistavan ulos tallin ovesta. "Hejsan", hän huikkasi minulle. Tunnistin hänet Facebook-kuvien perusteella cobini myyjäksi. Nainen marssi reippaasti luokseni, vaihdoimme kuulumiset, ja sitten lähdimme etsimään cobiani jostain tallin monista tarhoista.

Matkalla tarhoille myyjä kertoi, että myytävää tammaa kutsutaan Britaksi. Hän yritti myös lausua tamman virallisen nimen, mutta yritys jäi puolitiehen, sillä hän ei osannut sanaakaan kymriä. No, en onneksi minäkään. Tarhassaan päivää paistatteleva Brita höristi välittömästi korviaan nähdessään meidät ja harppoi reippaasti tarhan ovelle meitä vastaan. Sain luvan silitellä Britaa, laittaa sille riimun, ja taluttaa sen talliin hoidettavaksi. Brita oli hoitaessa ja taluttaessa juuri niin tavallinen kuin mikä tahansa hevonen voikin olla, mutta se vaikutti lisäksi mukavan valppaalta.

Ratsastin Britan tallin pienellä hiekkakentällä. Selkään noustaessa Brita oli levoton ja yritti hivutella hieman sinne sun tänne minun säätäessäni jalustinhihnoja. Uralla Brita liikkui verkkaasti pää rytmikkäästi tahdissa heiluen. Voi miten mukavaa pitkästä aikaa ratsastaa reippaalla hevosella! Ottaessa ohjia paremmin tuntumalle Brita yritti heti lähteä esittelemään minulle raviaan. "Soo, soo", rauhoittelin innokasta tammaa allani. Britan myyjä neuvoi kentän reunalta, että Brita on oikeasti melko herkkis ja yrittää ennakoida ratsastajaansa vähän joka tilanteessa. Muiden hevosten kanssa kentällä se kuulemma stressaantuu kovin ja on aikaisemmin yrittänyt potkaista tuntihevoskavereitaan. Brita on siis todella yhden ihmisen hevonen ja sille yksinään treenailu näyttää sopivan paremmin.

Kaiken kaikkiaan koeratsastuksesta minulle jäi melko itsevarma fiilis. Vaikka aikaisemmin minulla on ollut enemmän kokemusta lyijykylkisistä laiskureista, oli herkällä Britalla ratsastus oikein vapauttava kokemus. Purettuani varusteet Britan selästä ja talutettuani sen takaisin tarhaan tamman myyjä kysyi minulta, että haluaisinko varata vielä seuraavan koeratsastuksen. Pudistelin päätäni ja totesin, että olin käytännössä alitajuntaisesti jo tehnyt tämän päätöksen heti nähdessäni myynti-ilmoituksen Facebookissa. Tahdoin tamman itselleni, ja olin valmis maksamaan siitä suolaisen hinnan. Kirjoittelimme kauppapareita toimistossa ja sovimme, että tamma kuljetetaan minulle viikonloppuna pientä (myöskin suolaista) lisämaksua vastaan.

17.7.2019: Kohtalokas myynti-ilmoitus

Ollessani harjoittelijana muuan suuressa kansainvälisessä teollisuuskonsernissa minulla oli aivan liikaa aikaa käsilläni. Harjoittelijan tittelini takia kukaan ei mielellään antanut minulle haastavia työtehtäviä, joten puolet ajasta surffailin rauhassa työpisteelläni. Yksi suosikkipaikkani surffailla on erilaiset poniryhmät Facebookissa, sillä niissä saa aina ihastella muiden upeita poneja ja mahdollisesti bongailla myytäviä herkkuja. Keskiviikkona kahviaikaan minulla ei ollut kerrassaan mitään tekemistä, joten avasin Ruotsin welshponi-ryhmän Facebookissa. Samalla hetkellä, kun sain sivun auki, päivittyi ryhmän uutisvirtaan postaus myytävästä walesilaisesta cob-tammasta. Koin tämän olevan suorastaan kohtaloa. Olin kärkkynyt tuossa samaisessa ryhmässä kuukausia odottaen aikuisten, isojen cobien myynti-ilmoituksia, mutta myyntiin tuli ainoastaan nuoria A- tai C-sektion edustajia. Ja nyt, juuri tänään, juuri samalla sekunnilla, kun minä avasin tuon Facebook-ryhmän sivun, lävähti ruudulleni tämä kuvankaunis rautias tamma kuin tarjottimella. Enhän minä voinut tuossa tilanteessa tehdä muuta kuin soittaa myyjälle välittömästi. Huomasin toki, että myynti-ilmoituksessa vaivihkaa mainittiin tamman olevan myynnissä siksi, että se oli liian herkkä ja sopeutumaton ratsastuskouluponiksi, mutta minua tämä kommentti ei juuri kiinnostanut. Päätin olla ennakkoluuloton ja muodostaa mielipiteeni tamman luonteesta vasta koeratsastuksessa, jonka sovimme läheisen sijainnin takia jo seuraavalle päivälle.